Kirjoittajalta Kale

Mielentila

Sanotaanko näin, että maalainen ei ole kaikilta osin ihan täyspäinen. Normaali. Vaikka mikä tässä maailmassa normaalia olisikaan. Onko lievä sekopäisyys uusi normaali? Jos näinkin kornia sanontaa voi käyttää.

Minähän tuossa yksi päivä sitten käytin aikuisen ihmisen leluja. Eikä nyt pidä ollenkaan ajatella kaksimielisesti. Elikkäs trimmeriä, pukattavaa leikkuria ja Huskua. Pidin siis Peltoreita päässä useamman tunnin. Semmoisessa ajassa ehtii ajatella yhtä sun toista. Varsinkin toista. Taikka ensimmäistäkin.

Takapihaa röllätessä ajatukset singahtelivat menneisyyteen, nykyisyyteen ja osin tulevaisuuteenkin. Kaikkea mahdollista siinä mahdoin ajatusten valtavirrassa pyöritellä. En niitä ajatuksia nyt paljasta mutta sen verran mun pitää kertoa, että ruohonleikkaaminen on vähän sama asia kuin lumien kolaaminenkin. Joka on vähän sama asia kuin onkiminen. Minähän tykkään onkimisesta, lumen kolaamisesta ja ruohonleikkaamisesta. Olen siis epäilyttävä tapaus. Niin kuin tietysti pitääkin. Yleensä en anna ihmisten enkä sen kaltaisten olioiden koskea Huskuuni. Koska nurmikon leikkaamisessa on tietty järjestys ja jämptiys säilytettävä eikä sitä pidä tehdä hutiloiden. Kuten ei lumien kolaamistakaan. Järjestys se olla pitää.

Niin se mielentila. Joku rentoutuu metsässä (kuten minäkin), toinen musiikkia kuuntelemalla (kuten minäkin). Kolmas kerää asioita, neljäs käy kansalaisopistossa. Maalainen rentoutuu parhaiten Huskun selässä ja kolan varressa.

Elämäni naiset

Jossain vaiheessa miehet aina vähän herkistyy ja alkaa päästellä hämmästyttäviä lausahduksia päästänsä. Ikään kuin alkavat syvälliseksi. No, siitähän naiset tykkää. Luulen. Ainakin jotkut.

Kun mies tulee tiettyyn ikään, niin hänelle tulee melkein järki ja ajatus päähän. Niin tuli maalaisellekin. Tuolle hiljaiselle jörrikälle, joka ei ajattele mitä sanoo, vaan sanoo mitä ajettelee.

Elämässäni on naisia (sori äijät, teistä kerrotaan joskus toiste), jotka ovat minulle varsin tärkeitä. Heitä on vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen. Tai no, ei oikeastaan. Miehellä on vähintään yksi, usein kaksi ja joskus enemmänkin sellaisia naisia, jotka ovat vaikuttaneet elämään erilaisin tavoin. Maalainen on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että laskutavasta riippuen heitä – siis naisia – on neljästä seitsemään. Kyyllä. Melkoinen naistenmies siis.

Kaikki he ovat minulle rakkaita. Jotkut vielä enemmänkin. En oikeastaan sanoilla osaa enempää sanoa. Terveiset siskoille ja naisystäville. Hyvää syntymäpäivää äiti ja rakas vaimoni.

 

Konmari

Nyt ei pidä käsittää väärin. Ei ollenkaan. Katsos kun maalainen on hieman pihalla – jälleen kerran. Olen pitkällisen pohdinnan ja elämän tuoman kokemuksen jälkeen oivaltanut, että maalaisen kohdalla vähän kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Sitä sanoo rouvakin. Käypi hittaalla. Elikäs on vähän toisaikainen, ymmärtää käskyjä hieman verkkaisesti, oppii uusia asioita myöhäsyntyisesti ja on kaikin puolin eh, nimittäin.

Olen kyllä kuullut otsikon sanan, joskus. Mutta en ole aitä ihmeemmin noteerannut, kun ei ole omalle kohdalle ollut aivan tarpeellista. Äkkiseltään sana kuulostaa joltain Uralin takaiselta entiseltä Neuvostotasavallalta tai lyhenteeltä, no, jostain. Konduktöörien marikerho. Kaikki on marinadissa. Tai joku japanialainen ruoka. Se voisi hyvinkin olla. Tai itämainen lautapeli.

Menin sitten googlaamaan tuon sanan. Japani meni veikkauksissa näköjään ihan oikein. Mutta sitten aivojeni suomut aukesivat, kun tajusin, että hertsyykkel sentään: tätäkö hallitukseni minulle yrittää vaihvihkaa, tuputtaen, yllättäen ja pyytämättä saada aivooni ja tajuntaani? Että alkaisin kysellä rakkailta ruuvimeisseleiltäni, että tuottavatko taltta-, risti- ja torxpää minulle iloa? Tai kaikilta (tarpeellisilta) johdoilta yläkerran vetolaatikossa. ”Hei sinä ainokaiseni ja ihanaiseni 75-ohminen antennikaapeli. Teetkö minut onnelliseksi?”

Onko minun nyt autotallissa hipelöitävä jokainen autojenhoitoon tarkoitettu kemikaaliputeli ja samalla itsekseen höpistä rakastavani niitä? Kyllä ei nyt näytä ollenkaan hyvältä. Roskat roskiin, palavat polttoon, ehjät kierrätykseen ja loput käyttöön. Ei tässä aleta tavaroille juttelemaan. Joku roti sentään.

Arpa on heitetty

Kuuluisia sanoja, otsikossa. Wikipedia tietää kertoa, että olisi Caesarin sanomia ne. Tietämyksen mukaan sanat olisi lausuttu kreikaksi mutta sittemmin latinistettu. Olisiko se sitten hienompi lause kreikaksi? Ainakin se olisi ei-tunnetumpi. Ehkä. Mistä näitä tietää.

Osaatko kertoa asiayhteyden seuraaviin lauseisiin tai niiden osiin? (Ilman Googlea)

Tämä on pieni askel ihmiselle

Purkakaa tämä muuri

Turhuus, kaikki on turhuutta

Elämä on kuin suklaarasia

Nämä pitää laittaa pyykkiin

Koomikko tekee hauskoja asioita. Hyvä koomikko tekee asioita hauskasti

Ei niitä kisoja paperilla ajeta

Se on selvästi budjetti. Siinä on paljon numeroita

No emmää ny tierä

Minulla on unelma

Ne on sellaiset mustat Goodyearit

Ja Mikalla fantastinen startti

Roskia

Pitkästä aikaa, sanoisi joku. Minä sanoisin, että pakahdutettu huuto on aika päästää ulos.

Tiedotusvälineistä ei ole voinut olla huomaamatta ja laskutaidon omaavat ovat sen tienneet pitkäänkin, että tänä keväänä kuulemma hallitus vaihtuu. Valtakunnan hallitus. Omaani en ihan vähällä vaihda. Enkä isommallakaan. Mutta asiaan.

Hallituksen vaihtoa edeltää kuukausikaupalla galluppeja, paneeleja, haastatteluja, irtopisteiden keruuta, opposition haukkumista, vaalikiertueita, kampanjoita, vaalirahailmoitusten arpomista ja kaikkea siihen liittyvää, täysin turhaa. Virkamiehet tätä maata ohjailee. Poliitikoille vain annetaan vaikutelma, että he jotain muka päättäisivät. No, tosiasiassa virkamiesten lisäksi poliitikkoja ohjaa lobbarit eli raha. Siitä voisin kirjoittaa vaikka kirjan mutta ei mennä siihen nyt.

Vaalit – nuo joka neljäs vuosi järjestettävä kansan höynäytyshupi – ovat siis käsillä. Miten se maalaisen elämään vaikuttaa. Kyllä kuulkaa vaikuttaa. Pitää taas täytellä vaalikoneita, kuunnella sivukorvalla uutisia ja tehdä tärkeitä päätöksiä. Että ketä tällä kertaa en ainakaan äänestä. Harmillisesti maailma on mennyt hankalaksi. On hirvittävän vaikea arvottaa järjestykseen oikeastaan ketään. Vaihtoehdot ovat tasapuolisen huonoja kaikki. Periaatteenani on äänestää aina henkilöä. Mutta voinko äänestää henkilöä? Ihmiset luulevat, että heidän äänensä menee jollekin henkilölle x. Ei mene kuin osittain. Ja osittain se menee myös jollekin muulle. Kiitos D`Hondtin. Ja tässä piilee ärsytys numero 1.

Toiseksi minua suunnattomasti sapettaa ja hermoilleni käy ja tulee käymään vaalimainokset. Ne kun aiheuttavat vain ja ainoastaan karmivia puistatuksia. Niissä ei ole mitään hyvää, informatiivista, totta tai vastauksia antavaa. Ei niin mitään. Korulauseita, mainostoimiston peräjälkeen latomia latteuksia, kuivia tosiasioita, lainattuja ja varastettuja sloganeita, sitaatteja, täysin tyhjiä sanoja.

Tässä yksi päivä töistä tullessa ihmettelin edellä hiljaksiin ajavaa autoa. Kohtuullisen uuden näköinen Passat oli se. Jarrutteli ja pysähtyi. Ensin naapurin postilaatikolle ja sitten kohta meidänkin laatikolle. Ihmettelin ensin, että aika verkkainen mainosten jakaja oli hän. Kunnes lumitöiden jälkeen kävin laatikolla ja paljastui karu totuus. Joku onneton oli valjastettu naapurikaupungin kansanedustajaehdokkaan vaalityöhön (orjaksi) ja jakamaan vaalimainoksia. Sanonpa nyt taas kerran, kuuntele tarkkaan: jos vaalimainos tehdään A5-kokoon, hieman jäykemmälle ja kiiltävälle kartongille, kaksipuolisena ja monivärisenä, niin silloin todellakin ei tuoda sitä lappua minun laatikkoon. Siitä ole edes syttypaperiksi semmoisesta. Aivan noname-tyyppi koittaa mulle sanoa, että hän on ihan paras ehdokas. Ei ole. Kukaan ei ole paras. Hyväkään ei kovin moni. Melko tasapaksun surkeita kaikki.

Minullehan tämä kevät on siis vaikea. Vaikeampi se tosin olisi, jos voisin äänestää kaikissa vaalipiireissä. Hulluksi siinä tulisi. Ja kun sitten jos jollekin ääneni annan, se meneekin kuitenkin jollekin toiselle. Sille vielä huonommalle. Mistää mittää. Huumori puuttuu taas täysin tästäkin jutusta. Onneksi töissä on sentään mukavaa ja työkaverit on kivoja. Ja asiakkaat vielä kivempiä. Melkein herkistyn taas.

Se kiiltävä A5-mainos meni muuten suoraan roskiin, kulkematta tuvan kautta. Miettikää sitä, kun taas seuraavan kerran puolustatte ympäristöarvoja ja perinnön jättämistä jälkipolville! Että kannattiko? Tä. Ehdokkaat.

Derivaatta

Mitenkä se nyt näin pääsi käymään? Yllättäen ja pyytämättä niin kuin se kuuluisa faksi, perheeseemme muutti uusi asukas. Päivittäinen annos rakkautta (Daily Dose of Love). Siihen piti sitten keksiä sopiva kutsumanimi. Deellä. Derivaattadelilahdespacitodesperadodiodidarude.

Meidän Dione.

Mutta on syysiltoina tehty jotain muutakin. Eikä se välttämättä hivele korvia. Hahhahhaa. Äpöstyksiä.

Hölmistys

Kyllä taas saatiin maalainen erikoiseen olotilaan. Ei suinkaan kiusaantumisen tilaan vaan varsin omituiseen olotilaan. Sellaiseen epämääräiseen hämyyn, josta ei ole kauheasti kokemusta. Jotkut voisi sanoa, että hästäkin paikka. Mitenköhän sen sievästi kertois?

Olen tainnut joskus kertoa, että olen it-alalla julkisella puolella. Tein intensiivisesti töitä tietokoneiden ja kaikkeen niihin liittyvän oheistuotteiden ja tuotantojen kanssa melkein 20 vuotta kunnes pääsin vaihtamaan hieman alaa. Talon sisällä kuitenkin. Edelleen tietokoneet kuuluvat vahvasti työnkuvaan mutta vain työkaluina. Voisin sanoa olevani enemmän luovalla puolella.

Edellisessä elämässä – siis siinä tietokoneiden kanssa äheltämisessä – tuli aina silloin tällöin vastaan tilanteita, joissa jouduin hieman outoon olotilaan. Eli asiakas tuli kiittämään tehdystä työstä. Ei siinä mitään, ihan kiva saada kiitosta. Muutaman kerran sain viinipullon tai jonkun muun pienen lahjuksen jouluna joltain yhteistyökumpparilta. Kunnes kerran eräänä keväänä oltuani puoli vuotta eräällä ala-asteella sain ihan erillisillä kiitoksilla ja huomionosoituksilla ja puheella taas viinipullon kiitokseksi siitä, että tein palkkaa vastaan minulle osoitettuja töitä. En ole tottunut sellaiseen.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Muutama vuosi sitten siirryin siis ns. luovalle puolelle. Tosin ihan kauheasti luovuutta ei tietenkään voi eikä kannatakaan käyttää, kun tehdään virallisia opetuskäyttöön tulevia videoita tai opiskelijarekrytointiin tarkoitettuja asiapitoisia videoita. Tai kuvataan kaivosseminaareja tahi yliopiston avajaisia. Mutta välillä vähän voi irrotella. Yksityisessä siviilielämässä näitä irrotteluja on tietysti jotkut harvat nähneetkin julkisissa videonjakelupalveluissa. Myös muuta irrottelua on ollut mutta niistä en taida nyt kauheasti huudella. Jos joku jaksaa lukea tämän blogin kaikki tekstit, niin kyllä sieltä löytyy hämmentäviä asioita. Varoitus: Se ei ole poikain luettavaa ollenkaan.

Minulle tuli pari viikkoa sitten pyyntö tehdä opiskelijoiden heidän omaan seminaariinsa muutama video. Ts. kuvata heidän suunnittelemansa ja harjoittelemansa kokonaisuus ja tehdä siitä julkaisukelpoinen. Näitä tämmöisiä tulee aina välillä ja ne tehdään kuten muutkin työt, koska palvelumme on tarkoitettu kaikkeen opiskelua tukevaan käyttöön.

Opiskelijat tulivat sitten yhtenä päivänä ja voi kauhia kuinka energisiä ja tehokkaita he olivatkaan. Oli vaihtovaatetta, lumeviiniä (Marlin tummaa mehua), omat mikrofonit, meikkiä, puuteria ja erittäin yksityiskohtainen käsikirjoitus. No eihän semmoisen kuvaamiseen kauaa mene, kun on harjoiteltu ja replat sopivan lyhyet. Lopuksi vielä nauhoitettiin pari laulua, johon toisena päivänä playbackinä kuvattiin video. No tästä riemastuneena ajattelin sitten tehdä ihan pienesti kuvattuihin videoihin taustoja, kun kaikki kuvattiin vihertaustaa vasten. Laitoin siis ilmaisia netistä löytyneitä kuvia taustoiksi ja pikkuisen jotain muutakin. Säädin väriä, sävyä, kirkkautta ja muita pikku efektejä. Musiikkivideoihin lisäsin myös pientä kerrontaa, jossa opiskelijat itsekin olivat apuna kuvaten muutaman otoksen ko. videoihin lisättäväksi. En siis tehnyt mitään laatuelokuvaa vaan työajan puitteissa laitoin vain pientä ekstraa, koska tunsin että näin täytyy tehdä. Enkä halua tehdä muutenkaan huonoa jälkeä. Kaiken lisäksi musiikkivideoiden sanat tuottivat vähän kylmiä väreitä ja jos sellaisia tulee, niin silloinhan se saattaa vaikuttaa johonkin toiseenkin, ihmiseen esimerkiksi.

Varovasti kysyin opiskelijoilta, että kelpaisko videot vai olisiko vain falskia. Taisi siitä jokin sähköpostiviestikin tulla mutta suurin yllätys oli, kun perjantai-iltapäivänä työhuoneeni oveen koputettiin ja oven takana oli jälleen kerran samat opiskelijat. Hyvä etteivät päälle käyneet. Olin ehkä hieman luotaantyöntävä tai avasin oven varovasti mutta päästin kuitenkin sisälle. Toivat minulle varta vasten viinipullon, joka sopii erityisesti riistan kanssa ja kiittivät hyvin vuolaasti tekemästäni työstä. Vaikka teen vain sen mitä palkan eteen yleensä tehdään. Eli sen hetkisen oman panokseni. Ja sitä paitsi maanantaina pitää vielä viimeistellä työ. Entäs jos se epäonnistuu täysin? Joudunko palauttamaan viinipullon, joka sopii nautittavaksi erityisesti riistan kanssa? Missä vaiheessa tämä muuttuu #metoo:ksi? Ehdinkö kaataa hirven tai pyytää riekon?

Kyllä voi. Maalaisen saada. Erityisen hämilleen. Nöyräksi. Mutta ehkä olen tehnyt jotain oikein. Kiitos vielä kerran AK, JK ja HR.

%d bloggaajaa tykkää tästä: