Kategoria: Yleinen

Derivaatta

Mitenkä se nyt näin pääsi käymään? Yllättäen ja pyytämättä niin kuin se kuuluisa faksi, perheeseemme muutti uusi asukas. Päivittäinen annos rakkautta (Daily Dose of Love). Siihen piti sitten keksiä sopiva kutsumanimi. Deellä. Derivaattadelilahdespacitodesperadodiodidarude.

Meidän Dione.

Mutta on syysiltoina tehty jotain muutakin. Eikä se välttämättä hivele korvia. Hahhahhaa. Äpöstyksiä.

Ihan älytöntä

Loma on likipitäen puolessa. Tai himpun verran yli. Ja maalainen on taas huristellut. Aivan liikaa, kuten tavallista. Ja laskelmien mukaan ainakin parituhatta kilometriä olisi vielä edessä. Ja ainakin sen verran on ajettukin. Ehkä enemmänkin. Liikaa joka tapauksessa. 104 päivässä 20000 km. Ihan älytöntä taas. Mittää järkeä. Joku tolkku täytys olla vaikka autolla pitää ajaa, koska auto tykkää, että sillä ajetaan. 

Avoauto

Maalainen on suurkuluttaja. Monessakin asiassa. Yksi asia on hanskat. Niitä on eteisen hyllyssä lukumääräisesti monia. Useimmille on olemassa jopa pari. Siis sellainen, joka on vastakkaiseen käteen sopiva. Lukumäärää kasvattaa se, että heitän niitä joidenkin mielestä liian harvakseltaan pois. Siis lopetan niiden käytön. Katsokaas, kun ostan työhanskat, niin ne käytetään loppuun. Ja maalaisen töillä se voi kestää tapauksesta riippuen kauankin. Sitten kun ostan arkihanskat, niin ne kestää vähän kauemmin, koska loppuunkäytön jälkeen ne otetaan työkäyttöön, jossa ne käytetään loppuun. Sitten on erikseen vielä pyhähanskat. Siis sellaiset, joita ei käytetä joka päivä vaan vain silloin, kun käydään fiinimmästi ihmisten ilmoilla. Nehän kestää sellaisessa käytössä ikuisesti. Osaksi siksikin, että fiinimpiä ihmisten ilmoilla liikuskeluja on erittäin harvakseen. Sitten kun ne hanskat on siinä käytössä käytetty loppuun, otetaan ne arkikäyttöön. Jossa ne kulutetaan loppuun ja…

Maalainen on katsellut uusia hanskoja sillä silmällä. Jälleen kerran. Kyllä minä yhdet nahkahanskat taidan vuodessa aina ostaa. Miksi ne ei kestä pidempään? Siihen saattaa olla pari syytä. Ensinnäkin ne tehdään huonosti ja huonolaatuisesta nahkasta (eli on melkein edulliset). Tai sitten saatan ’ihan vahingossa’ käyttää niitä välillä myös asioiden hoitoon, jossa varsinaiset nappulahanskat eli työhanskat olisivat paljon parempi vaihtoehto. No, nykyiset on vielä ihan hyvässä hapessa mutta autolla ajaessa näin talvella vähänkään pidemmällä ajomatkalla alkavat käydä kuumaksi. Tähän tietysti on jollain ratkaisu se, että ottaa hanskat pois kädestä. Joo-o. Erittäin hyvä ratkaisu. Mutta sitten vartin ajon jälkeen alkaa käsiä palella. Mikä neuvoksi? Vaikka kabiinissa on kahteenkymmeneenkahteen säädetty lämpö, niin silti on näpit jäässä. Se taitaa olla sukuvika.

Siksi olen etsinyt parempia hanskoja, jotka eivät ole liian tönköt, ei liian löysät (-> sopivat autoiluun), ei liian paksut, hyvän näköiset ja melkein siedettävän hintaiset. Ja kuten aina, tässäkin on aivan liian monta muuttujaa, että ne saataisiin kohtaamaan maalaisen vaatiman vaatimus- ja laatutason. Lopputulemana tässä on se, että sopivia hanskoja ei löydy minun omassa hintaluokassani.

Tästä kehkeytyi keskustelu hallituksen kanssa ja hän ehdotti sitten sellaisia vanhanajan (tai miksei uudenkin ajan) ajohanskoja. Tiedätkös, sellaisia joissa on avoin selkäpuoli, kaikin puolin ohuen ohuet (kuten Snellmanin kalkkunaleikkeet) ja erityisesti auton rattiin sopivasti tarttuvaa nahkaa. Minä siihen, että miten se auttaa siihen, että haluan hyvät hanskat, joissa ei kädet jäädy? Enkä sitäpaitsi tykkää niistä ajohanskojen ulkonäöstä yhtään. Jotenkin se lipsahti keskustelu myös siihen, että jos on tuommoiset hanskat, niin nehän tarvitsevat sitä varten myös auton. Mitään skodaa ohjailla tuolla tyylillä. Sitten pitäisi olla oikea auto. Avoauto mielellään. Joku vanha ja arvokas. Tai Bentley. Jolla voisi kauniina kesäpäivänä ajeleskella pitkin rantaraittia. Siihen tarkoitukseet tämmöiset ajohanskat olisivat juurikin passelit. Oikeastaan täysin välttämättömät. Eli jos sitten erehdyn tuommoiset hankkimaan, niin sitä varten pitäisi olla myös passeli avoauto. Sitäkö tässä ajetaan taas takaa? Että maalainen yritetään ohjata jonnekin täysin toisaalle, jonne hän ei ole ollenkaan matkalla. Mitä tässä taas oikein tapahtui?

Hullu miäs

Kautta rantain eli suoraan päin näköä mulle sanottiin, että miksi olet niin hiljaa? Hiljaa täällä netissä, plokissa. Tästä suivaantuneena päätin sitten tämänkin julistaa kaikelle kansalle. Ei tuu mittää. 

Maalaisen elämässä on lienee tylsyys, kun ei mitään mukamas tapahdu. Voisi sanoa, että turtuneisuus. Aloitetaanpa. 

Kesä tuli, oli ja meni. Huskuttelin, matkustelin ja öllötin. Olin hybridinä eli latasin akkuja vaikka tosiasiallisesti kuljen läsällä. Sillä maan mainiolla aineksella, joka ei koskaan häviä. Läsä eli läski keskivartalossa on kuulemma mahdollista hävittää. Jaa-a, voisin olla vahvasti eri mieltä. Sanotaan, että laihduttamalla se häviää. Joo, niin varmaan. Kyllähän se sinusta poistuu mutta ei se mihinkään häviä. Se siirtyy kaverille, naapurille tai Amerikkaan. Sinne on onneksi siirtynyt aika paljonkin. Minulle on niin kerrottu. Tiedotusvälineissä. Journalistisella tavalla. Ei mistään huutopalstalta luettuna. 

Ystäväni sentään järjesti minulle piristyksen poikasen. Hän kun irtaantui ikiaikaisesta perinteestään ja vaihtoi Toyotan ei-Toyotaan. Ja vieläpä niin, ettei vaihtanut sitä Uuppeliin (Opel, suom. huom.). Mutta kaukaa viisaasti pysyi kuitenkin japanialaisessa merkissä. Niin kuin kaikki järki-ihmiset tekevät. Kaikkien pitäisi. Auton vaihtaminen on aina iloinen asia. Varsinkin kun omalle kohdalle sattuu. Harvakseltaan tosin sattuu. 

Viikonloppuna olis Turskareissu. Muutaman vuoden sitä olen pystynyt välttelemään. Mutta nyt taas nasahtaa. 2000 kilometrin viikonloppuajelu. Edelleen se maalainen on hullu miäs. 

Hervotonta

Tarpeeksi kun vanhenee, menettää tietyn itsekontrollin. Onko se hyvä vai paha, se on jokaisen kanssakulkijan mieliharmi. Maalaisella on lähinnä hauskaa, muista en nyt sitten ole niinkään varma. Pikkuisen on pieni epäilys, että hauskuus on mennyt jo kauan sitten. Enää on jäljellä myötähäpeä. Mutta minäpä en välitä siitä ollenkaan. Vai kuinka moni teistä kulkisi potta päässä työmaalla? Tä.

Markkinointia

Joskus on tainnut olla jotain mainintaa siitä, että maalainen harrastaa kaikkien muiden outouksien lisäksi autokaupoissa ravaamista. Aina silloin tällöin, kun ei ole parempaakaan tekemistä (olisi kyllä mutta ei nyt puututa teknisiin yksityiskohtiin). Sattui tässä menneenä viikonloppuna olemaan kaupungissa ilmeisesti kaikissa merkkiliikkeissä jonkin sortin vuoden avausnäyttely. Eli kahvia, pullaa ja makkaraa oli tarjolla yllin kyllin. Laihaa, vahvaa ja sopivaa.

Päivän teemana oli koeajaa vähintään yhtä ’mielenkiintoista’ autoa. Mielenkiintoisuuden asteesta voi olla montaa mieltä mutta mentiin sitten lopulta liikkeeseen, jossa haluttua autoa myydään ja esitellään. Ja nyt varoituksen sana niille, jotka vielä uskovat, että autokauppiaat olisi jotenkin normaalia kansaa. Ei ole.

Sellaisena sivuhuomautuksena; eikö noin periaatteessa jonkun 20-60 t€ maksavan tuotteen markkinoinnissa kannata käyttää paljon erilaisia keinoja myynnin parantamiseksi? Varsinkin tuoteryhmän, jonka myynti on ollut alamaissa jo vuosia. Kun kyseessä on sellainenkin laite kuin auto, niin eikö kansan tietoisuuteen parhaiten sellainen mene, jos sellaisen näkee ihan oikeasti liikenteessä? Tä. Sitäpaitsi sehän on halvinta mahdollista mainostamista, kun antaa asiakkaan tehdä mainostaminen.

Autokauppaan sisälle päästyämme tai osan vielä ollessa oven rivassa kiinni myyjä – jo 35 vuotta autoja myyneenä (mahdollisesti paljon kauemminkin) – pamahtaa meidän eteen ja kysyy melko tylysti, että minkälaista autoa ollaan katselemassa. Koeajajamme yritti ystävälliseen sävyyn ilmaista, että tuota xxx:ää. Hetken päästä koeajaja kävi kysymässä ko. merkkiä koeajettavaksi. En tiedä minkälainen sananvaihto käytiin mutta kohta oli auto pihassa (edelliseltä koeajolta tulleena). Kauppias kysyi sitten, että kuinka pitkään aiotaan ajaa. Ei siis ystävällisesti kysynyt, että riittääkö tunti vai pitäisikö olla kaksi tai niin kuin eräässä toisessa liikkeessä lähiseudulla oltiin erittäin pahoillaan, kun ei voitu antaa autoa koko viikonlopuksi koejoon. Koejaja tähän vastaamaan, että parisenkymmentä minuuttia varmaan riittää (eihän se mihinkään riitä mutta ei ko. liikkeen kanssa uskalla olla kauempaa tekemisissä, etäältäkään). Sitten asiakaspalvelija, myyjä ja autokauppiaiden kunkku päästi sellaisen aivopierun, että menimme sanattomaksi. Kunnes nousi ärtymys ja melkoinen kupla ohtaan.

20 minuuttia oli siis ’vaatimuksemme’. ”Vähemmänkin aikaa voisi ajaa” oli vastaus. Koeajolla tuli sitten mieleen, että mihin jorpakkoon tämän nelivedon voisi ajaa niin lujasti, ettei 20 minuutissa irtoa.

Olen vieläkin niin typertynyt, että en käsitä. Mitä siihen voi sanoa? Eikö se ole autokauppiaan etu, että auto liikkuu mahdollisimman paljon, kun siinä on vähintään Maine Coonin kokoisilla kirjaimilla auton merkki ja malli esillä? Vai pelkäävätkö he, että asiakkaat käy hakemassa auton kilpailijalta. Tässä tapauksessa voi niin käydäkin, jos 30 tonnia maksavaa autoa ei saa kunnolla testata. EI TUU MITTÄÄ.

10 vuotta

Haa, tänään on se päivä.

Kymmenen vuotta sitten aloitin ihan huvikseen – sen enempää miettimättä – maalaisen plokin. Hienosti sanottuna tietysti blogi mutta minähän en ole kovin hieno. Sen takia kymmenvuotistaivalta on hyvä juhlistaa jollain sellaisella, joka on toisenlainen näkemys maalaisesta. Jos se avaisi silmiäni edes vähän. Ja kyllä se avaa ja avasi.

Senpä takia tai siitä huolimatta annan ystävälleni puheenvuoron ja toiselle ystävälleni myös

%d bloggaajaa tykkää tästä: