Kategoria: Yleinen

10 vuotta

Haa, tänään on se päivä.

Kymmenen vuotta sitten aloitin ihan huvikseen – sen enempää miettimättä – maalaisen plokin. Hienosti sanottuna tietysti blogi mutta minähän en ole kovin hieno. Sen takia kymmenvuotistaivalta on hyvä juhlistaa jollain sellaisella, joka on toisenlainen näkemys maalaisesta. Jos se avaisi silmiäni edes vähän. Ja kyllä se avaa ja avasi.

Senpä takia tai siitä huolimatta annan ystävälleni puheenvuoron ja toiselle ystävälleni myös

Pyörii, ei pyöri – Journey 3

Parhauskin loppuu aikanaan. Tai käy vähiin. Viimeinen kokonainen päivä tussautettiin täysin ja vietettiin täysin perinteisissä turistointikohteissa. Aamulla over- ja undergroundattiin Waterloohon, sieltä Baker Streetille ja sitten nukketaloon.

  

Sehän oli ihan odotusten mukainen. Paljon tuttuja kasvoja menneisyydestäin – oho, lyriikkaa pukkaa, pysytäänpä aiheessa. Osa nukeista näytti ihan justiinsa siltä, että saattavat tarttua olkapäästä ja sanoa ”Terve!”. Ei valittamista. Ei tämmöisiä vaan peräpohjolassa näe, valitettavasti. Samaan taloon oli upotettu myös nopea historiikki sumujen saaren historiaa hauskasti ja vähemmän hauskasti esiteltynä. Kidutuskammioita ja teloituksia lähinnä.   Mutta lopuksi oli 3D-elokuva lisättynä 4D:llä. Siis kolmiulotteisen elämyksen lisäksi vettä, tuulta ja hierovaa tuolia. Varsin mainio kokemus. 

Tussautusten jälkeen valuimme kaupunkia alaspäin ja jälleen Piccadillylle. Rättikauppoihin yllättäen. No, maalaiselle saatiin viidentoista punna paita. Sentäs. Pienten pitsapalojen jälkeen käppäilimme hassujen oravien ohi silmään.  Aamun sumu näytti pahalta mutta päivästähän tuli sitten kuitenkin melko kaunis. Ei selkeä mutta ei rumakaan. Aurinko paistoi ja silmästä huomasi, että Lontoon ilma ei ollut kovin puhtaan oloista. 

Mutta maisemoissa ei ollut valittamista. Millään muotoa. Vaikka martoille näytin perää. Pyllistelin siis ihan reteesti, kun kameraa pitelin paikoillaan. Eivät uskaltaneet hipeltää onneksi, kun pelkäsivät, että kamera heilahtaa. Olisi varmaan heilahtanutkin. 

  
Silmästä päästyämme loggasin reissun ensimmäisen kätkön. Meinasi unohtua harrastus täysin tällä reissulla. Paulin kahvilan ja (yllättäen) rättikauppojen jälkeen suunnistimme apartmenttiin vetämään yhteen loman plussat ja miinukset. Enimmäkseen plussia tällä kerralla. 

  • Kohteliaat lontoolaiset
  • Paljon nähtävää
  • Toimiva joukkoliikenne
  • Kauppoja ja ravinteleita riittää
  • Apple-kauppa
  • Ruutukaavattomuudesta huolimatta paikat löytyy kohtuullisen helposti
  • Satoi vain pari kertaa (yöllä)
  • Useampana päivänä aurinkoista ja lämmintäkin

Muutama miinuskin on.

  • Kallis
  • Erittäinkin kallis paikoin
  • Loma on liian lyhyt

Huomenna tiistaina plokissa jotain aivan muuta. Heti aamusta. 

Kevennys

Sitä ei uskoisi kuinka vaikeaan tai työlääseen ruljanssiin ja jopa rahan haaskaukseen ihminen joutuu, kun yrittää terveellistyä ja muuttaa muotoaan. Ei tietysti välttämättä mitenkään hyvään suuntaan.

Maalainen sai työtovereiden innostamana aloitettua kuurin. Sellaisen keventymiskuurin. Otetaan ja syödään paljon mutta terveellisesti ja vähän väliä. Sekä liikutaan hieman enemmän. Muutenkin kuin autolla. Tilanne on äitynyt nyt sellaiseksi että minulle huomautellaan. Päivä päivältä enemmän. Pitäisikö olla loukkaantunut vai imarreltu? Katsokaas kun huomautukset on tasoa  ”mene vaatekauppaan”, ”vaatteet roikkuu” tai ”pitäs sun jotain tehdä”. No minähän olen tehnyt. 

Mutta se on hirveä homma, jos pitää kaikki päällyshousut, tumma puku, talvivaatteet, nahkahousut, päällyspaidat, aluspaidat, hupparit ja mahdollisesti jopa kaikki kalsarit vaihtaa uusiin. Eihän siitä mitään tule sellaisesta. Ensinnäkin se rätei ja lumpui -kierros on suoraan sanottuna belsebuubista. Aivan hirveää. Lisäksi se tuottaa sivutuotantona muutakin ongelmaa. Katsokaas kun repertuaari vaihtuu, ei kengät, sukat tai kravatit ole enää ollenkaan sävysävyyn, eikä ollenkaan muutenkaan enää muodin mukaisia. Ja jos jotain jostain ymmärrän, niin vaatteiden ostaminen ei ole halpaa. Varsinkin kun on vielä sellainen maku ja hallituksella toinen, että könkyrssi tästä varmaan tulee. 

Kannattiko laihduttaa? Sen minkä syömisessä säästää, sen moninkertaisesti muualla hävittää. Sitä paitsi läski on ikuista. Toivottavasti se tällä kertaa siirtyi tarpeeksi kauas, ettei tule ihan heti takaisin. 

%d bloggaajaa tykkää tästä: