Kategoria: historia

historia

Arpa on heitetty

Kuuluisia sanoja, otsikossa. Wikipedia tietää kertoa, että olisi Caesarin sanomia ne. Tietämyksen mukaan sanat olisi lausuttu kreikaksi mutta sittemmin latinistettu. Olisiko se sitten hienompi lause kreikaksi? Ainakin se olisi ei-tunnetumpi. Ehkä. Mistä näitä tietää.

Osaatko kertoa asiayhteyden seuraaviin lauseisiin tai niiden osiin? (Ilman Googlea)

Tämä on pieni askel ihmiselle

Purkakaa tämä muuri

Turhuus, kaikki on turhuutta

Elämä on kuin suklaarasia

Nämä pitää laittaa pyykkiin

Koomikko tekee hauskoja asioita. Hyvä koomikko tekee asioita hauskasti

Ei niitä kisoja paperilla ajeta

Se on selvästi budjetti. Siinä on paljon numeroita

No emmää ny tierä

Minulla on unelma

Ne on sellaiset mustat Goodyearit

Ja Mikalla fantastinen startti

Maailmanluokan

Muistaako kukaan? Aikaa ennen vuotta -95. Kun Hannu-Pekka Hänninen rauhalliseen tapaansa selosti: ”..ja kiekko lipuu vastustajan mailasta kohti siniviivaa, jossa ei kuitenkaan ole omia vastassa..”. Ja tähän kaikkeen meni 15-20 sekuntia. Jos tilannetta olisi selvittänyt kuka tahansa muu (Mertsi tietysti etunenässä), aikaa olisi mennyt korkeintaan 5 sekuntia. Niinpä niin. Aika entinen ei palaa.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Tietenkään. Sitten tuli nämä kisastudiot. Taisi niitä olla 90-luvun alussa jo jonkin verran mutta sitten se levähti jotenkin käsiin. Ja ketä kaikkia niihin aina kutsuttiinkaan, aiheutti se hilpeyttä, katkeruutta, suurta älämölöä ja ylenpalttista meuhkaamista silloisissa sosiaalisissa medioissa. Eli lehtien keskustelu- ja tekstrapalstoilla. Kaikki pietilät, jortikat, aravirrat, jaloset ja ketolat käytettiin studioiden läpi, kuka milläkin meriiteillä. Tietysti aina suuren ottelun jälkeen myös istuva päävalmentaja – tosin yleensä seisten kuten työmaallaankin. Toimittajistakin nähtiin melkoinen repertuaari alkaen Olli Keskisestä Laura Ruoholaan. Kunnes tapahtui se maailmanluokan tendenssi.

Kaikkien valmentajien, ammattikommentaattoreiden ja analysaattoreiden äiti päästettiin ääneen ja käsiään huitomaan. Tami. Ja mitä Tami meille antoikaan? Hikipedia sen osuvasti kiteyttää: Valmentajana Tamminen on Petteri Sihvosen ohella eräs Suomen, ellei peräti koko maailman kovimmista tekijöistä, olkoonkin, että hänet potkitaan säännöllisesti ulos valmentajan tehtävistä ja että hän on siirtynyt valmentamaan aina vain surkeampia joukkueita. Hän on saanut jääkiekkovalmentajana pätevyyden kaikkien alojen ja muutamien muiden erikoisasiantuntijaksi. Ja ne sitaatit, voi veljet.

  • ”Olen pelannut Gordie Howea ja Alexander Ragulinia vastaan, ja tiedän mitä kaukalossa oleminen tarkoittaa : ”If you can’t stand the heat, stay out of the kitchen”.
  • ”Individual effort”.
  • Mun termi on: mental game

Jne. Tendenssi, evidenssi, menttaali, momenttumi. Sekä käsien heiluminen. Kolmen sormen näyttäminen tarkoittaa paria asiaa. Ja se maailmanluokan -sana. Sen voi laittaa joka väliin. Maailmanluokan maalivahti, maailmanluokan laituri, maailmanluokan pakki, maailmanluokan valmentaja. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja tästä on ollut seurauksena se, että tavallisesta tiistaiaamun Kalevasta voi lukea tavallisen välieräpelin jälkeen tavallisesta maalivahti Markkasesta maailmanluokan maalivahtina. Jonka kirjoitti tavallinen urheilutoimittaja. Tavallisena maanantai-iltana. Uhkaa käydä sama inflaatio kuin sanalle maailmankuulu. Jos jossakin näet ilmoituksen: Tänään vieraana maailmankuulu näyttelijä/laulaja/puhuja/sopertaja, voit olla varma, että ko. henkilö/tyyppi/tapaus ei ole maailmankuulu. Tietääkseni oikeaa maailmankuulua henkilöä ei tarvitse erikseen kuuluttaa. Vai miltä kuulostaa: Maailmankuulu Barack Obama. Maailmankuulu Kuningatar Elisabet II. Maailmankuulu Michael Schumacher. Eikö kuulostakin pöljältä?

 

Nimi vai nimi?

Taas on aika paljastaa suuria tietämättömyyksiä. Niitä aina ajoittain tipahtelee maalaisen syliin. Oikeastaan tuon tuostakin. Nyt saa kaikki nauraa.

Joillekin saattaa olla yllätys, että hiihtämisessä käytetyt varusteet ovat nimetty osaltaan aika jännästi. Esimerkiksi kun on lykitty menemään lylyillä, olisi oikeasti pitänyt sanoa: ”Lykitty menemään lylyllä ja kalhulla”¹. Ja sivakoiminen on suoraan sanasta sivakka = sukset. Eikö ole ihmeellistä? Ja entäs monot? Tai oikeammin hiihtokengät. Koska monot ovat alun perin Mono-merkkiset² hiihtokengät.

Edellä kerrotty lyhyt historiakatsaus on maalaiselle vielä ihan tuttua, mutta entäs sitten kosan, kosaani, kosanilla? Mistä nyt oikein puhutaan? Entisvanhaan käytettiin ainakin raksahommissa ja myös auto- ja metallipuolen töissä yleisesti kosaania. Elikkäs nestekaasutöhötintä. Sitä kuumaa ja tulista laitetta, jolla asfalttimiehet vieläkin saattavat paikoin jotain lämmitellä – myös kesähelteillä. Maalainen on aina ollut siinä luulossa ja uskossa, että kosani on vain toinen nimi nestekaasulle. No, tavallaan tietysti onkin. Mutta onneksi sivistys pikkuhiljaa saavuttaa maalaistakin. Se on Kosan!³

Olisi kai niitä muitakin asioita, joita olisi hyvä tietää, ennen kuin suuren tietämättömyyden maailmalle paljastaa. Mutta enhän minä voi. Olla tietävä. Kaikentietävä. Vaikka se niin hauskaa olisikin.

 

1 – Lyly ja kalhu, Wikipedia-artikkeli
2 – Mono, Wikipedia-artikkeli
3 – Kosan, nestekaasu, Yle – ilmiöt

Rengasmatka

Armaassa kotomaassamme on näemmä vielä kosolti paikkoja, joissa ei ole tullut käytyä. Toisaalta joissain paikoissa on käyty useasti, toisissa paikoissa ei enää käydä koskaan. Tämänkertainen minilomamme sijoittui akselille Tohmajärvi-Suomussalmi. Ei tietenkään mitään suorinta reittiä pitkin, koska se sotii maalaisten ajatusmaailmaa vastaan hyvin vahvasti. Jotain 1400 km tuli viikonloppuna ajeltua. Siihen sisältyy tietysti meno itärajan tuntumaan ja poistuminenkin sieltä. Tietenkin pitää muistaa, että melkein koko reissun ajan satoi vettä. Vähän, vähän enemmän, vähän vielä enemmän ja melko paljostikin.

Se on jäänyt vähän liian vähäiselle huomiolle tuo itärajan tuntuma. Tiedä sitten mistä syystä. Mutta nyt otettiin siis Volvoa ratista kiinni ja veimme sen urheasti sorateille, hiekkateille, metsäteille mutta ei alkuunkaan metsään asti. Sinne menimme ihan kävellen koiruuksien kanssa. Nehän näet oli tietenkin mukana. Mitähän reitistä jäi oikein käteen?

Sen verran mun tarttee sanoa, että käykää hyvät ihmiset Pogostassa syömässä Parppeinpirtissä, jos vain suinkin aikataulu ja lompsa antaa myöten. Ähkyssä oltiin taas seuraavaan aamuun asti. On se kumma, ettei sitä ihminen opi olemaan kohtuullinen missään asiassa. Ja kaikkein vähiten syömisessä.

Reitti oli paikoin erikoinen, niinkuin tietysti pitääkin. Sitä rytmittivät kiinnostuksen kohteet kuten Geokätköily, koirat ja niiden tarpeet, yöpyminen jne. Mutta äkkivilkaisulta voidaan päätellä, että itärajaa on koluttu ja erinäisiä Talvisodan aikaisia paikkoja on tarkistettu. Sekä tietysti se kansa siellä pellolla, se joka ei mulle mitään jutellut.

kuvaErityismaininnan ansaitsee Taiga Spirit. Tiedoksi muillekin lemmikkien kanssa matkaaville, että ko. majatalo majoittaa maksavien asiakkaiden lisäksi myös heidän lemmikkejään. Eikä neljän samojedin läsnäolo haitannut talon emäntää ollenkaan. Ko. putiikki tarjoaa myös muita elämysmatkailun tasoja, joita emme nyt nauttineet mutta kyllä se vähän jäi mietityttämään, että miltä se ahma oikein luonnossa näyttää.

Mitähän sitä voisi lyhyenä yhteenvetona sanoa? Jotta millä ihmeellä ne ihmiset siellä rajan tuntumassa elää? Tai kuinka ihmeessä ovat eläneet ennen nykyaikaa? Maasto on maanviljelystä ajatellen melko haastavaa. Ensin on mäki, sitten jyrkkä mäki, lopuksi vaara ja joka välissä on suo. Eikä mikään metsäsuo vaan erittäin hetteisen näköinen, vetinen, syvä ja kylmä suo. Ja jos jostain ihmeen kummasta jossain on tasaista, niin ei siinä mitään peltoa ole vaan aivan järkyttävän kokoista kiveä satoja ja tuhansia ellei peräti miljoonia kuutioita. No, eipä siellä kamalasti ollut kyllä asutustakaan.

Sitte voitas miettiä seuraavaksi Varsinais-Suomea, Satakuntaa ja mahdollisesti Ahvenanmaata.

 

Baarissa Loimaalla

Ihmisillä on hirmuisia vääriä käsityksiä, luuloja ja uskomuksia, jotka he uskovat todeksi, koska joku joskus jossakin on jotain sanonut. Eihän se nyt niin mene. Otetaanpa nyt esimerkiksi Elvis, rockin kuningas (tai siis näin väitetään). Kaikkihan tietävät, että Elvis kuoli elokuussa 1977. Tai siis näin väitetään. Ja nyt paljastan salaisuuden, jota et ehkä nyt usko todeksi mutta eihän sitä kaikkea tarvitse uskoa. Elvis elää.

Kyllä, Elvis pitää pientä baaria Loimaalla. Yhdessä Jim Morrisonin kanssa. Torstai-iltaisin heillä on tapana heittää keikkaa duona, jos ei satu kamut olemaan paikalla. Jotka heittäisivät keikkaa. Toisinaan Freddie ja Michael vetävät omat duonsa, jos ei satu vuorossa olemaan Kirka ja Juice. Mutta vain silloin, kun Elvis ja Jim eivät jaksa. Kerran kesässä heillä on tapana pitää isompi konsertti, ns. Die Aid, jossa soitetaan porukalla hienoja biisejä, jutustellaan mukavia ja lopuksi kerätään kolehti baarin kiinteistöverojen maksamiseksi. Yleisössä on nähty usein mm. Urkki, Ronald, Jeltsin ja kumma kyllä myös Hirohito. Hiro on yleensä hiljaksiin jossain nurkassa, ellei satu vetämään sikarituokiota Sorsan ja Holkerin kanssa. Ja juovat nyt kahvia. Heillä on kuulemma yhteisiä tuttuja Angolassa. Niistä en tiedä sen enempää.

Miikkael (ruotsalaisittan lausuttuna) on kuulemma köörin paha poika. Bad. Niin kuin sanotaan. Heittää välillä ihan hirmuista muuvia, että toisilla tulee hiki pelkästä katselusta. Yleensä sellaisen session jälkeen pyydetään Gaddafi paikalle vähän rauhoittelemaan liian pinnassa oleva tunteita. Tiesittekö muuten, että Urkki pitää kerran kuussa kokousta, jossa on aina mukana myös Lalli Köyliönjärven jäältä. Jäät sillä on aina mukanansa. Ei pääse varmaan raukka koskaan niistä eroon.

Kerran tapahtui niinkin, että Kikka veti sooloa yhden sellaisen Aid-konsertin aikana. Sattui semmoinenkin hauska sattumus, jossa taustakuorossa Rauli Badding ja Roy Orbison soitti huuliharpulla jotain instrusooloa. Nehän vahingossa räkäisi harpun täyteen töhnää ja siitä pääsi sitten semmoinen tussaus. Nykyään sitä tussausta voi kuunnella, kun radiosta tulee liikennetiedote. Sen aluksi ja lopuksi soitetaan joku fanfaari. Se on sen Royn ja Raulin huuliharppusoolo. Ihan itse kävin äänittämässä sen tässä muutama kesä sitten.

Mistäs tämän baarin sitten löytää? Hohhoo, älä luulekaan että kerron. Minulla on eturivin paikka torstai-iltoihin ja sinne ei kuulkaa ylimääräisiä tarvita. Sen verran voin kertoa, että se on auki joka päivä, lukuunottamatta lauantaita, sunnuntaita, maanantaita, keskiviikkoa ja tiistaita. Klo 19.30:n ja puoli kahdeksan välillä illalla.

Urkki muuten omistaa sen baarin yhdessä Kalevin kanssa. Tarkistin asian Varsinais-Suomen kiinteistörekisteristä.

Echelon

Aamulla mietiskelin asioita ja siinä sitten talitinttien aamupuuhasteluja katsellessa tuli semmoinenkin mieleen, jotta onkohan tuo Echelon ihan oikeasti olemassa. Ihan lyhyesti Echelonista (tai siitä, mitä sen on väitetty olevan): Echelon on järjestelmä, joka ”kuuntelee” televiestintää (internet, puhelin, data, sms ja muu televiestintä ja ehkä jotain muutakin) ja tekee havaintoja ja analyysejä ns. avainsanojen avulla. Suomeksi: yrittää etsiä Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten vastaista materiaalia tai tietoa Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia vastaan suunnitteilla olevista hyökkäyksistä. Hyökkäykset voivat olla terrorismia ja sen suunnittelua, vieraan vallan suunniteltua vastatoimintaa Echelonin omistajia ja hallinnoijia vastaan ja kaikkea sitä ’hauskaa’ mitä kirjoissa ja elokuvissa meille agenttitarinoissa kerrotaan. Tietenkin se on paljon tylsempää kuin mitä kahden tunnin elokuvassa voidaan kertoa mutta kyllähän sitten varmasti ihan oikeaakin toimintaa mukaan mahtuu.

Alunperin jenkit tietenkin kiistivät jäjestelmän olemassaolon mutta sitten jostain vinkauksesta päättivät ainakin kautta rantain myöntää jotain sen kaltaista olevan olemassa. Tämmöisenä maallikkona sitä vain ihmettelee muutamaa asiaa. Ensinnäkin, vaikka tietokoneet nopeutuvat vuosi vuodelta ja ne voivat oikeasti tehdä aivan käsittämättömiä määriä toiminteita sekuntien miljoonasosissa, niin pystyvätkö ne oikeasti siihen datan hanskaamiseen ja käsittelyyn, mitä maailmalla joka ikinen hetki liikuskelee? Ja voin sanoa, että sitä tuubaa on paljon. Niin paljon, että vaikka dataa suodatetaan, analysoidaan, tallennetaan ja hävitetään sekä muuten pyöritellään, jää silti käsiin sellainen kasa roskaa, josta oikean tiedon etsiminen ja löytäminen saati tiedon yhdistäminen johonkin konkreettiseen asiaan, tapahtumaan, henkilöön tai muuhun toiminteeseen on kyllä paljon epätodennäköisempää kuin voittaa lotossa joka viikko vuoden ajan päävoitto. IMHO.

Miksi sellainen älämölö ja asian ns. myöntäminen, jos Echelonia ei olisikaan? Onko sillä vain yritetty saada terroristit varomattomiksi jollain muulla osa-alueella ja jättämään tietoverkot käyttämättä, koska minä en kyllä usko, että kaikkea ne jenkitkään ei pysty seuraamaan (tämä blogikirjoitus ja siihen lisätyt ”avainsanat” on hyvä testi. Milloinkahan CIA:n miehet tulevat ”juttelemaan”? Vartin päästä, huomenna, ensi viikolla vai ensi vuonna?). Ja mitä sitten vaikka se olisikin? Jos NSA:n miehiä kiinnostaa niin hirveästi maalaisen jorinat, niin sehän on vain heidän oma ongelmansa, kun purkavat maalaisen mielipiteitä selväkieliseksi. Ja jos sieltä jotain mielenkiintoista löytyy, niin tulkaa ihmeessä kertomaan minullekin.

Lopuksi voisin todeta, että mitä sillä sitten saavutetaan? Aurinko nousee edelleen joka aamu laskeakseen illalla. Sade tulee, jos on tullakseen niin hyville kuin pahoillekin. Ihminen syntyy ja kuolee ollakseen vain hetken tässä maailmassa. Älä ihminen stressaa, kuolet kumminkin.

%d bloggaajaa tykkää tästä: