Kategoria: jääkiekko

Arpa on heitetty

Kuuluisia sanoja, otsikossa. Wikipedia tietää kertoa, että olisi Caesarin sanomia ne. Tietämyksen mukaan sanat olisi lausuttu kreikaksi mutta sittemmin latinistettu. Olisiko se sitten hienompi lause kreikaksi? Ainakin se olisi ei-tunnetumpi. Ehkä. Mistä näitä tietää.

Osaatko kertoa asiayhteyden seuraaviin lauseisiin tai niiden osiin? (Ilman Googlea)

Tämä on pieni askel ihmiselle

Purkakaa tämä muuri

Turhuus, kaikki on turhuutta

Elämä on kuin suklaarasia

Nämä pitää laittaa pyykkiin

Koomikko tekee hauskoja asioita. Hyvä koomikko tekee asioita hauskasti

Ei niitä kisoja paperilla ajeta

Se on selvästi budjetti. Siinä on paljon numeroita

No emmää ny tierä

Minulla on unelma

Ne on sellaiset mustat Goodyearit

Ja Mikalla fantastinen startti

Maailmanluokan

Muistaako kukaan? Aikaa ennen vuotta -95. Kun Hannu-Pekka Hänninen rauhalliseen tapaansa selosti: ”..ja kiekko lipuu vastustajan mailasta kohti siniviivaa, jossa ei kuitenkaan ole omia vastassa..”. Ja tähän kaikkeen meni 15-20 sekuntia. Jos tilannetta olisi selvittänyt kuka tahansa muu (Mertsi tietysti etunenässä), aikaa olisi mennyt korkeintaan 5 sekuntia. Niinpä niin. Aika entinen ei palaa.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Tietenkään. Sitten tuli nämä kisastudiot. Taisi niitä olla 90-luvun alussa jo jonkin verran mutta sitten se levähti jotenkin käsiin. Ja ketä kaikkia niihin aina kutsuttiinkaan, aiheutti se hilpeyttä, katkeruutta, suurta älämölöä ja ylenpalttista meuhkaamista silloisissa sosiaalisissa medioissa. Eli lehtien keskustelu- ja tekstrapalstoilla. Kaikki pietilät, jortikat, aravirrat, jaloset ja ketolat käytettiin studioiden läpi, kuka milläkin meriiteillä. Tietysti aina suuren ottelun jälkeen myös istuva päävalmentaja – tosin yleensä seisten kuten työmaallaankin. Toimittajistakin nähtiin melkoinen repertuaari alkaen Olli Keskisestä Laura Ruoholaan. Kunnes tapahtui se maailmanluokan tendenssi.

Kaikkien valmentajien, ammattikommentaattoreiden ja analysaattoreiden äiti päästettiin ääneen ja käsiään huitomaan. Tami. Ja mitä Tami meille antoikaan? Hikipedia sen osuvasti kiteyttää: Valmentajana Tamminen on Petteri Sihvosen ohella eräs Suomen, ellei peräti koko maailman kovimmista tekijöistä, olkoonkin, että hänet potkitaan säännöllisesti ulos valmentajan tehtävistä ja että hän on siirtynyt valmentamaan aina vain surkeampia joukkueita. Hän on saanut jääkiekkovalmentajana pätevyyden kaikkien alojen ja muutamien muiden erikoisasiantuntijaksi. Ja ne sitaatit, voi veljet.

  • ”Olen pelannut Gordie Howea ja Alexander Ragulinia vastaan, ja tiedän mitä kaukalossa oleminen tarkoittaa : ”If you can’t stand the heat, stay out of the kitchen”.
  • ”Individual effort”.
  • Mun termi on: mental game

Jne. Tendenssi, evidenssi, menttaali, momenttumi. Sekä käsien heiluminen. Kolmen sormen näyttäminen tarkoittaa paria asiaa. Ja se maailmanluokan -sana. Sen voi laittaa joka väliin. Maailmanluokan maalivahti, maailmanluokan laituri, maailmanluokan pakki, maailmanluokan valmentaja. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja tästä on ollut seurauksena se, että tavallisesta tiistaiaamun Kalevasta voi lukea tavallisen välieräpelin jälkeen tavallisesta maalivahti Markkasesta maailmanluokan maalivahtina. Jonka kirjoitti tavallinen urheilutoimittaja. Tavallisena maanantai-iltana. Uhkaa käydä sama inflaatio kuin sanalle maailmankuulu. Jos jossakin näet ilmoituksen: Tänään vieraana maailmankuulu näyttelijä/laulaja/puhuja/sopertaja, voit olla varma, että ko. henkilö/tyyppi/tapaus ei ole maailmankuulu. Tietääkseni oikeaa maailmankuulua henkilöä ei tarvitse erikseen kuuluttaa. Vai miltä kuulostaa: Maailmankuulu Barack Obama. Maailmankuulu Kuningatar Elisabet II. Maailmankuulu Michael Schumacher. Eikö kuulostakin pöljältä?

 

Sitsisotsi

Saatiin päätökseen ilmeisesti kaikkien aikojen kalleimmat kisat, mitä tulee infrastruktuuriin ja muuhun (joidenkin lähteiden mukaan 35 mrd. euroa)¹. Ei siinä mitään, t-paitasillaan hiihdeltiin ja hauskaa oli. Joillakin jopa niin hauskaa, että piti taluttaa. Muutakin kuin Jopoa. Koska työläisenä intensiivisempi seuraaminen sijoittui aina ilta- tai viikonloppuaikaan, jäi varsinaiset tunnit ihan kohtuullisiksi. Mitä nyt sitten Areenasta kävin välillä vielä fiilistelemässä.

Mutta syntyi minulla tälläkin kaksiviikkoisella eräänlainen suhde. Nimittäin, vaikka kuinka parjattiin (ehkä syystä tai syyttä) Kaj Kunnasta, teki hän kuitenkin kisoista omanlaisensa ja erityisesti antoi sen viimeisen silauksen. Siis minun mielestä. Toisen mielestä hän – siis Kunnas – oli pahin mahdollinen valinta selostajaksi. Minusta ei. Jaa miksikö?

Ensinnäkin, kuka voi jääkiekkopelissä vakavalla naamalla (tai en minä tietysti naaman vakavuudesta sinällään tiedä) kukkua kuin sveitsiläinen käkikello? Eikä se loppuviimeeks kuulostanut edes niin pahalta. Ehkä. Entä mitä mieltä olette deodoranttireiästä? Mutta siltikin, kaiken huippu ja osoituksena suuresta omistautumisesta kertoo legendaarinen lause: ”Teemu, mäkin itken.”

Ei siinä paljon muuta tarvita.


1 – Sotshin kisojen hinta

Nöyryytys

Jotainhan se pitää kommentoida eilisestäkin. Olin hiljaa mielessäni jo melko varma 1-3:n kohdalla, että nyt se tulee. Mutta en tietenkään uskaltanut siitä ääneen huutaa. Olihan se melkoinen pari viikkoa. Ja aina otteluiden puoleenväliin asti sai olla sydän kylmänä, että kuihan tässä käy. Mutta näemmä Leijona-joukkoe ei pysty voittamaan ilman hetkellistä tappioasemaa. Kiitos siitä.

Ja erityinen kiitos tietysti Antero ’Mersu’ ’Mertsi’ ’Antsa’ Mertarannalle. Olihan se melkoista ilotulitusta aina välillä. Jos joku hokema jäi kuulematta tai ei muista ihan tarkkaan, niin käypä katsomassa.

On se aika

Tuossa yhtäkkiä pällähti päähän semmoinenkin ajatelma, että pitääkö se digiboksi taas virittää? Maalainenhan on käytännössä elänyt ilman tv:tä jo parisen vuotta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ensinnäkin jostain merkillisestä syystä aina keväisin jääkiekon sm-liigan viimeisten pelien aikaan tulee sellainen myöhäisherännäinen impulssi maalaisen aivoon. Tästä seuraa yleensä enemmän tai vähemmän innostunut seuranta mustaa lätkää kohtaan. Tämä on tietysti lämmittelyä mömmökisoja varten, jossa tämä digiboksiasja astuu kuvaan. Kuinka seurata Suomen Leijonien räpiköintiä ilman tv:tä? Aika huonosti. Vepistä, lehdistä ja kuulopuheista? Eihän semmoisesta mitään tule. Senpä takia on ilmeisesti aivan ’pakko’ laittaa Samsungi tykkiin kiinni. Pariksi viikoksi.

Toiseksi maalaiset on pikkuista enemmän jansmakkoja myös euroviisujen suhteen. Mikä olisikaan hauskempaa kuin arvostella kaikkien – ja erityisesti Suomen – esityksiä, kun ne iiriksien läpi hirveällä paineella possahtavat verkkokalvoihin, ja vieläpä kahteen kertaan (kaksi silmää, suom. huom.). Mikä siis neuvoksi?

Kolmanneksi asiaa vielä hämmentää Sumujen Saari. Elikkäs Suuremmoinen Britannia. 29. päivä tätä kuuta. Ehei, älkää luulko, että maalainen _niin_ innostunut on. Hohoo, ei nyt mopollakaan mahdottomia. Ajattelin vain rakasta hallitusta, joka ensi viikolla palautuu kevätlomalta. Hänellä saattaa olla toiveita sitä asjaa kohtaan.

Paitsi että ei Kate ole ollenkaan ruma. Päinvastoin, hän – siis tuleva Walesin prinssin parempi puolisko – on varsin, hmm miten sen korrektisti sanoisi, varsin hyvän näköinen. Pitäskö se kuitenkin vilkaista? Tä.

%d bloggaajaa tykkää tästä: