Kategoria: liikenne

Liikennettä ja liikenteeseen liittyvää painavaa asiaa

Lapa pystyyn!

On annettu taas ymmärtää, ettei maalainen ole entisensä. Kun ei tule tekstiä eikä muutenkaan. Eikä varsinkaan muutenkaan. Nonii, niin no.

Kevään mittaan martan kanssa suunniteltiin kesälomaa ja kuinka sitä vietettäisiin. Silleen kohtuu edullisesti. Jonkin sortin vinksahdus oli sekin ajatus, että auton perään laitetaan joku takateltta (rear tent), jossa koirat voivat häkissä yöpyä ja patjat sitten Volvon hutlariin nukkumista varten. Olin syystäkin hieman pessimisti tässä vaiheessa. Tätä takatelttaa tutkittiin pinterestissä useina iltoina. Tai siis tutki hän. Kaikeksi onneksi järjelliset teltat oli hinnoiteltu täysin järjenvastaisesti ja sain hiljaisella junkaamisella tämän asian pois päiväjärjestyksestä. Mutta se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että edullisen kotimaanretkeilyn suunnittelu unohtuisi.

Sitten tutkittiin peräkärryyn asetettavia telttoja. Ihan tavalliset teltat olin poissulkenut jo ajat sitten aikaisin keväällä. Se ei ole aikuisen miehen hommaa se. Telttailu Suomen suvessa. Mietipä vähän viime kesääkin. Niinpä niin. Tämä viiraus meni onneksi nopeasti ohi. Olisihan ne leirintäalueiden mökit ja muut tietenkin. Mutta sitten ihan vaihvihkaa naapurista tuli ratkaisu kuten ässä hihasta. Vaikka ihan aluksi en ollut tästäkään vaihtoehdosta täysin vakuuttunut. Mutta jos vaihtoehtona on hutlari, teltta tai kärryteltta, niin viimeistään siinä vaiheessa paatuneinkin aviomies murtuu ja suostuu melkein mihin vaan.

Olethan ajanut joskus kesällä autolla tuolla maantiellä? Isompaa tai pienempää tietä, kaksi-, kolme- ja nelinumeroisia maanteitä pitkin? Ja aina silloin tällöin tai jopa vähän väliä jouheva matkanteko muuttuu ikäväksi junnaamiseksi jonossa ja kun oikein tarkasti horisonttiin tarkentaa, niin näkee syynkin sille junnaamiselle. Nimittäin kaikkien rakastama karvanaamari, valtateiden veritulppa ja alitehoisella fiiatilla suolivieteriään hinaava suomalainen karavaanari. Joka ei anna tietä eikä aja seittemääkymppiä lujempaa. Ihanaa. Ja sitten vaivoin kun joskus pääset ohi ja urku auki vedätät sataakahtakymppiä, niin jo seuraavan mutkan takana seuraava soliferi tai hobby tai kabe junnaa edessä. Seittemääkymppiä.

Naapurista tuli siis ratkaisu maalaisten kesälomapulmaan. Ehkä parhaat päivänsä jo nähnyt mutta katsastettu ja rekisterissä (niin minulle väitettiin) oleva suolivieteri (Solifer Artic 450, vuosimallia kasari). Eihän sitä uskoisi, ellei itse näkisi ja jopa kokisi. Että ihan matkailuvaunulla tientukoksi. Sanopa muuta. Mitäpä sitä ei kokeilisi, edes kerran elämässä.

Tässä ollaan nyt kolmatta yötä vaunussa ja viimeiset kaksi päivää ollaan silloin tällöin keskusteltu martan kanssa vaihtoehdoista. Että onpa se kätevä tämmönen vaunu, kun ei ole juurikaan paikkaan sidottu ja saa lähes mielivaltaisesti matkustaa paikkoihin. Tottahan vaunun kanssa matkustaminen on yhdistelmän ajoa, joten parkkihalleihin eikä muutenkaan ahtaisiin paikkoihin mennä ihan noin vain. Mutta mikä pakko sen on olla vaunu? Voisihan se olla auto? Matkailu- tai retkeilyauto. Ja näppärästihän retkeilyauton pakusta rakentaa.

Oltiin ajettu varmaankin melkein parisataa kilometriä, kun martta tokaisi, että oletko morjestanut vastaantulevia karavaanareita. Minä vähän hölmönä, että miksi? No kun kaikki vaanarit morjestaa toisiaan. Seuraavan tullessa vastaan tuijotin sitten herkeämättä hymerin kuskia ja toden totta, käsi pystyssä oli hän. Ja seuraavassa ja seuraavassa. Ei kai siinä muu auttanut, kun itsekin seuraavan vaunuilijan tullessa vastaan nostaa lapa pystyyn. Vähän arkaillen mutta kuitenkin.

Nyt kun on kohta tuhat kilometriä hinattu suolivieteriä (75 km/h tai alle), niin eihän se hassummalta tunnu. Vaunu tulee todella tasaisesti perässä eikä kulutus ole ollenkaan niin paha kuin hevostraileria vedettäessä. Sopivasti ajaen vain 7 litraa satasella. Ja se on vähän. Ja sitä paitsi aina on vapaa tie. Ketään ei ole koskaan edessä junnaamassa.

Premium-crime

Telkkä

Kyllä ei suomalainen autoilija ole viisas. Suorastaan pösilö on se. Tai hän. Kertakaikkisen hankala olio ja joskus jopa ällistyttävän typerä. Alan kallistua sille ajatukselle, että ei pelkästään peruskoulutus ole mennyt alamäkeä vaan myös autokoulu. Pidemmän aikaa jo. 

Autoissahan on pääsääntöisesti nopeusmittari ja sitä tässä stalkkereiden luvatussa maassa tuijotetaan oikein urakalla. Mutta se on melkein sama kuin: vee ee – ve, än ee – ne, puatti. Eli tuijotetaan ja luetaan mutta ei ymmärretä mitään. Ihan sama vaikka koko nopeusmittaria ei olisi. Huitsin kuikkaan joutaisi se. 

Nimittäin: maalaisen hermo eli pinna kiristyi taas äärimmilleen. Kuten jo jotkut tietääkin, ajan vuoden aikana autolla erinäisiä kilometrejä. Viimeisen 15 vuoden aikana noin 55-70000 km vuosittain. Siitä kun kertomalaskulla laskee, niin saa jo mojovan lukeman. Keskimäärin noin 60 tkm vuodessa siis. Sinä aikana näkee melko lailla koko kuvan suomalaisesta liikenteestä. Se ei ole poikain katsottavaa paikoin. Toisaalta se on taas täysin naurettavaa. Mutta pääosin siis täysin typerryttävää. Ensinnäkin kannatan lämpimästi, että ajokortti ei ole enää elinikäinen vaan määräaikainen. Tosin en tiedä, onko viidentoista vuoden jälkeen uusintainssiä mutta syytä olisi. Inssiajo voisi olla vaikka 3-4 vuoden välein. Parin kympin maksulla se ei autoilevaa kansaa vielä liiaksi rokottaisi. Ja jos pomppaa, niin sitten pari tuntia teoriaa ja yksi ajotunti. Toiseksi poliisit voisivat edes joskus laittaa ne tolppastalkkerinsa pois päältä pariksi kuukaudeksi. Ja ilmoittaa siitä etukäteen. Koska – ja nyt päästään varsinaiseen asiaan, mikään ei ole pöljempää, kuin ajaa mukavasti kahdeksankympin alueella 80-84 km/h (todellista nopeutta, 85-90 km/h mittarinopeutta) ja jokaisen kameratolpan kohdalla jarruttaa nopeuteen 70 km/h. Kyllä, jarruttaa. 

Minäpä sanon nyt pari asiaa, LUE TARKKAAN: siinä kameratolpan kohdalla ei tarvitse jarruttaa eikä edes hidastaa, jos oikea nopeutesi on tasan 80 km/h! Salama ei välähdä vaikka ajaisit peräti 82 km/h. Ja jos haluat varmasti välttää ne ’ylinopeussakot’, niin miksi et aja koko ajan 70 km/h? Voi ne siniset miehet ajaa vastaan niiden kameroiden välissäkin. Tutka päällä. Vai alatko jokaisen valkoisen skodan, avensiksen tai passatin kohdalla jarruttelemaan? Epäilen vahvasti sitäkin asjaa. 

Mulla ei hermo kestä ollenkaan ajaa sellaisten harmooninpolkijoiden perässä. Varmasti tämänpäiväinen volvokuski siunaili siinä sitten, että kauhea kaahari tuo toinen volvokuski, kun kahdeksankympin alueella ajoin välittömästi ohi, kun vähänkään oli näkyväisyyttä. Ja kyllä, nopeuteni nousi sakkorajan yli. Ei tullut tutkaajaa vastaan. Minähän en kestä ollenkaan sellaisia pumppaajia, harmooninpolkijoita, kuvien kumartajia, pelkääjiä, tavan nysvääjiä ja muun liikenteen huomiotta jättäjiä. Jääkää kotiin, jos se on niin vaikeeta. Tai ajakaa edes tasaisesti jotain nopeutta. Vaikka sitä seittemääkymppiä. Mutta ÄLÄ PUMPPAA!

Yleismaailmallinen huuto

Tässä yksi päivä otti taas pattiin melko voimallisesti. Suorastaan teki aivossa kipiää. Karmeinta on nyt se, että en enää muista miksi teki kipeää. Onko huutojen määrä ylittänyt kriittisen massan ja maalainen ei enää osaa huutaa valistuneesti ja valikoidusti asiallisista aiheista? Tämähän on järkyttävää. Varmaankin se liittyi autoihin ja liikenteeseen tai vaihtoehtoisesti päivänpolitiikkaan. Jälkimmäisessä ei olisikaan muuta kuin huutamista, joten ehkä sieltä asiallisen huudon erottaminen on niin hankalaa, että jätän suosiolla väliin. Ja mitä se ylipäätään hyödyttäisi?

Autoista ja liikenteestä yleensä voi tietysti aina huutaa. Mutta ei jaksa sitäkään, kun mitä hyötyä siitä on? Paitsi itselle, kun saa huutaa. Valittaa. Melskata ja meuhkata. Sen verran voisi kuitenkin kuiskaten huutaa, että olen sairastumassa vakavasti. Nimittäin on erittäin harvassa nyt sellaiset autot, jotka sytyttäisivät maalaisessa hehkun uudelleen liekkiin. Nimittäin sellaiseen, jossa kehuisin autoa vuolaasti, täysin puolueettomien silmälasien läpi. Tai onhan niitä sellaisia mutta jostain merkillisestä syystä maalaisen ns. vaatimustaso on noussut sellaiselle levelille, että alkaa tuntua jo naurettavalta. Toisaalta syynä on myös Suomen tiestö, joka ei nyt varsinaisesti houkuttele ajamaan järin tiukalla alustalla varustettua ja pienen maavaran omaavaa autoa. 

Olen katsellut tuubista (youtubesta) off road -videoita. En varsinaisesti harrastusmielessä vaan huvikseen. Että miten erilaiset kaupassa myytävät autot selviävät lumesta, hiekasta, juurakosta, kivikosta ja mudasta. Ja tullut karmeaan johtopäätökseen, että meikäläisen tuloilla minulla kestäisi noin kymmenen vuotta saada kasaan rahamäärä, jolla saisin mieleisen auton. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että en sen kymmenen vuoden aikana söisi mitään, kävisi suihkussa, lämmittäisi taloa tai ylipäätään asuisi missään. Pittää jatkaa haaveilua, jos tulisi joskus kiitosta, Veikkauksen liitosta. Hohhohhoo. 

Conchita

On se sitten hauskaa, kun kaikilla on hauskaa. Ajelimme viikonloppuna Savossa ja siinä ajellessa kysyin hallitukselta, että onko hänellä huulirasvaa, kun maalaisella itsellään on niin rohtuneet huulet. Suorastaan korput ja kaikin puolin karmean näköiset. Hallituksellahan on aina rasvat mukana. Useampaa sorttiakin vielä. Kaivoi sitten hän käsveskastaan puikon. Huulirasvapuikon. Minulla oli aurinkolasit päässä mutta katselin hieman epäillen puikkoa. Näytti niin punaiselta. ”Tämä on huulirasvaa, se vain näyttää tuolta”. Juu juu.

Vartin päästä hallitus ilmeisesti katsoi tarkemmin maalaisen naamaa ja sanoi (ei vakavalla naamalla): ”Sulla on ihan punaiset huulet”. Sillälailla. Eipä ole ennen ollutkaan.

Mutta sitten huutoon. Kenen mainosnikkarin, kirjasinsepän, merimarsun munaskun, megalomaanimärkähatun, guanonkaupustelijan, jauhokuonon ja makean veden makrillin idea on tehdä shampoopullon kylkeen niitä tekstejä? Sitä Iijoki-sarjan kokoista romaanisarjaa lukiessa ja lämpimän suihkuveden laskiessa viemäriin menee aina koko hernepelto palkoineen nenään, kun en mistään löydä selvällä suomenkielellä sanaa SHAMPOO. Mikä siinä olisi niin vaikeaa, jos sen vaikka kirjailisi kaikkein isoimpana, suurella selkeällä Arial-fontilla ympäri ämpäri putelin kylkiä? Kaikilla olisi elämä helpompaa. Ainakin silloin kun niitä puteleita on puolenkymmentä tai enemmän ja kakkulat jossain metrien päässä. Ei tuu mittää. Kenelle tästä voi valittaa? Keltä voi vaatia korvauksia?

Tjaa mutta sattui siellä vähän semmoinen billmurray-tyyppinen tapauskin. Jotkut saattaa muistaa elokuvan Päiväni murmelina? Kertauksen vuoksi: tyyppi herää aamulla kuudelta aina samaan päivään. Muut tyypit ei tiedä olevansa samassa päivässä. Kolme ensimmäistä katselukertaa naurattaa aivan hirveästi. Kymmenes kerta ei enää. Mutta silti se on hyvä, koska Bill Murray. No, ajoimme Kuopiossa toriparkkiin ja poislähtiessä tuli hyvin, hyvin vahva Déjà-vu. Tai murmeliolo. Tai hyvin hölmistynyt olo. Siis toriparkki eli pinnan alla, maan syvyyksissä. Pois lähteminen tapahtuu ajamalla alaspäin. Eikä siitä sen enempää. Käykääpä kokeilemassa.

Kolmenlaista

Palataan taas tuttuun ja turvalliseen huudon aiheeseen, nimittäin liikenteeseen. Voin varmasti sanoa jotain asiaakin yli 700 000 ajokilometrin kokemuksella. Viimeisen 12 vuoden ajan olen ajanut jokaisena työpäivänäni päivittäin yli 50 km moottoritietä ja siellä jos missä jyvät ja pakanat (sekä akanat) erottuvat.

Kukaan ei voi väittää vastaan millään argumentilla eikä minkään valtakunnan tutkimuksella tai otannalla tai yhtään millään viranomaisen taulukolla, että 90 prosenttia autoilijoista on joko idiootteja tai pässejä. Loput kymmenen pinnaa ovat melkein normaaleja. Sitten se häviävän pieni osa eli alle 0,0001% on täydellisiä. Ne eivät aja tämän maan kamaralla vaikka saattavat kansalaisuuden omatakin. Minä voin rehellisesti sanoa, että kuulun tuohon kymmenen prosentin porukkaan. Saatan tietysti olla joskus idioottikin mutta pässi en koskaan. Perinteen mukaan tätä tietysti pitää kaikille pässeille ja idiooteille vähän avata?

Jos löydätte tyhjentävän vastauksen seuraaviin kysymyksiin, keskustelen kanssasi hyvän kahvin ja pullan ääressä myös jatkossa.

1. Miksi moottoritiellä ajetaan oikeanpuolimmaisella kaistalla alle 10 metriä edellä ajavan perässä? Vaikka vieressä on 30 km ohituskaistaa.
2. Miksi moottoritiellä ohitettaessa palataan omalle kaistalle hetivälittömästi ohittamisen jälkeen eikä autokoulun ohjeiden mukaan sitten, kun ohitettava auto näkyy kokonaan auton sisällä olevasta taustapeilistä? Tai myöhemminkin, jos tilaa on.
3. Miksi moottoritiellä ohitetaan kuin köyhän talon porsaat eli alle 5 metriä edellä ajavan puskurista vaikka jono myös vasemmalla kaistalla jatkuu ainakin sinne missä irtaudut moottoritieltä? Ei se edellä ajava aja sen nopeammin. Ei se pysty. Tämä on erityisesti firmojen pakuilla ajavien ammattitauti.
4. Miksi se on niin vaikeaa ajaa tasaista nopeutta? Ennätys 25 km matkalla on, että ohitin saman auton kolme (3) kertaa ja koko matkan ajan minulla oli cruise täsmälleen samaan nopeuteen säädettynä.
5. Miksi pässit ja idiootit saavat ajokortin?
6. Miksi kukaan ei tee mitään? Ei ainakaan poliisi.

Kyllä ei mieleni rauhoittunut nyt ollenkaan.

Mallia

Suomi (valtiona ja instituutiona, ei ihmisinä) on merkillinen tapaus. Sitä minä olen aina ihmetellyt – enkä varmaan ainoana – että mikä vimma on lähes kaikessa ottaa mallia Ruotsista mutta sitten sellaisissa käytännönläheisissä ja erittäin monia ihmisiä koskettavissa asioissa ei niinku millään mene järki päähän. Siis Suomessa. Että otettaisiin mallia. Sitä ei pieni ihminen käsitä.

Otetaan nyt taas esimerkki maalaista lähellä olevasta asiasta eli liikenteestä ja erityisesti liikenteeseen läheisessä suhteessa olevasta tieverkostosta. Suomessa on ilmeisesti pikkuhiljaa totutettu kansa siihen, että on aivan normaalia valtatietason tiestöllä, että se on läpeensä mätö. Siis tie. Reikää, kuoppaa, uraa, jurmua, routaheittoa, pattia, saumaa, paikkaa, paikan paikkaa, paikan paikan paikkaa, paikan paikan paikan paikkaa (jne), urapaikkaa, hiekkapaikkaa, alennettua nopeutta, alennetun nopeuden alennusta, kameraa, tutkaa, hidastetta, kaidetta ja ylipäätään kaikkea sujuvaa liikennettä estävää ryönää. Ja paljon. Erittäin paljon. Lähestulkoon määrättömästi.

Kun ajelin Ruuotsin maalla tuhannen kilometriä, totesin monen asian olevan siellä paremmin. Ja puhun nyt edelleenkin vain tieverkostosta. Kaikki muu on muutenkin paremmin. Esimerkiksi sellainen mitätön pikku asia kuin tien paikkaaminen ja poikittaissaumojen puute. Olisiko se Destian miehillä ekskursion paikka hyvin nopeesti? Miten ei Suomessa onnistuta tehdä tietä, jossa ei ole hampaanpaikat irrottavia ja renkaan rungon hajottavia poikittaissaumoja? Kysyn vaan. Kuitenkin niillä seuduilla missä liikuskelin, on talvella lunta, pakkasta, jäätä ja kaikkea muutakin tauhkaa. Mutta silti kuopattomat tiet ja poikittaissaumojen puute. Ja jos niirä jossain sitten kumman syystä on, ne on paikattu niin hyvin, ettei niitä huomaa mitenkään.

Suomessa ei vain haluta tehdä mitään sellaista, joka aiheuttaisi kansalaisissa mielihyvää. Varmasti jonkin sosiaalidemokraattisen asetuksen nojalla se on kiellettyäkin. Tai ainakin yliverotettua. Olisihan se kauheaa, jos voitaisiin tehdä tie, jossa olisi miellyttävä kulkea. Johan siinä villeniinistöt, sinnemäet ja kaiken maailman soininvaarat joutuisivat tukalaan paikkaan, kun kansa ei haluaisikaan matkustaa VR:n junilla jostain jonnekin (myöhässä) vaan haluaisikin entistä enemmän ajaa omilla autoilla sinne, mihin ovat matkalla.

Joku neropatti keksii sanoa tähän, että kyllähän me muuten muttako ei oo rahhaa. Se on sitä sama bullshittiä, joka ei vaan mene enää läpi. Rahaa on, sitä ei vain haluta antaa sinne, mihin se kuuluisi.

Välimallin reissu

Oikeaa reissua harjoitellessa pitää tehdä välimallin reissu. Mutta tavoista poiketen taidan raportoida siitä pelkästään Twitterissä ja Instagrammissa. Olkoon se samalla testi, kuinka hyvin ne taipuu järjettömien höpötyksien ja jansmakkojen kuvaamiseen.

Täällä tänään eli ensi viikonloppuna.

%d bloggaajaa tykkää tästä: