Kategoria: terveys

Kevennys

Sitä ei uskoisi kuinka vaikeaan tai työlääseen ruljanssiin ja jopa rahan haaskaukseen ihminen joutuu, kun yrittää terveellistyä ja muuttaa muotoaan. Ei tietysti välttämättä mitenkään hyvään suuntaan.

Maalainen sai työtovereiden innostamana aloitettua kuurin. Sellaisen keventymiskuurin. Otetaan ja syödään paljon mutta terveellisesti ja vähän väliä. Sekä liikutaan hieman enemmän. Muutenkin kuin autolla. Tilanne on äitynyt nyt sellaiseksi että minulle huomautellaan. Päivä päivältä enemmän. Pitäisikö olla loukkaantunut vai imarreltu? Katsokaas kun huomautukset on tasoa  ”mene vaatekauppaan”, ”vaatteet roikkuu” tai ”pitäs sun jotain tehdä”. No minähän olen tehnyt. 

Mutta se on hirveä homma, jos pitää kaikki päällyshousut, tumma puku, talvivaatteet, nahkahousut, päällyspaidat, aluspaidat, hupparit ja mahdollisesti jopa kaikki kalsarit vaihtaa uusiin. Eihän siitä mitään tule sellaisesta. Ensinnäkin se rätei ja lumpui -kierros on suoraan sanottuna belsebuubista. Aivan hirveää. Lisäksi se tuottaa sivutuotantona muutakin ongelmaa. Katsokaas kun repertuaari vaihtuu, ei kengät, sukat tai kravatit ole enää ollenkaan sävysävyyn, eikä ollenkaan muutenkaan enää muodin mukaisia. Ja jos jotain jostain ymmärrän, niin vaatteiden ostaminen ei ole halpaa. Varsinkin kun on vielä sellainen maku ja hallituksella toinen, että könkyrssi tästä varmaan tulee. 

Kannattiko laihduttaa? Sen minkä syömisessä säästää, sen moninkertaisesti muualla hävittää. Sitä paitsi läski on ikuista. Toivottavasti se tällä kertaa siirtyi tarpeeksi kauas, ettei tule ihan heti takaisin. 

Äänetön yhtiömies

Sattuu se välillä tämmöiselle ’suupaltillekin’ (puolilainauksissa, ei siis kokonaan lainausmerkeissä, koska paremmin tuntevat tietävät tämän karjalaisjuurien omaavan maalaisen olevan melko mörökölli. Yleensä. Siis siitä pitää kiskoa tongeilla ja pihdeillä kaikki tieto) sellainen kohtalo, että ei oikein tiedä mitä tekis.

Minähän männäviikolla kärvistelin kurkun kanssa. Enkä ollenkaan minkään avomaan. Eikä kasvimaan. Vaan maalaisen oman. Tulla pasahti sellainen tuska, ahdistus ja ylenpalttinen kipu. Onneksi se tälläkin kertaa kesti vain hetken eli reilun vuorokauden. Mutta seurauksena ei ollutkaan perinteinen nuha. Ilmeisesti miehestä on alkulima loppu ja nyt esitellään sitten korvaavia toiminteita. Ja toimimattomuuksia.

Yskä. Ei muuta tule mieleen kuin Hinku ja Vinku. Taaskaan ei puhuta käytöskukkasista vaan nimien antamasta mielikuvasta. Hinkuva ja vinkuva on siis tämä kohtalo. Kuivan kähäkkä olematta kuitenkaan Sahara. Puuskittainen ja rähkivä. Mutta ei tässä vielä kaikki.

Ääni. Tai äänettömyys. Mullehan herra työterveyslääkäri kirjoitti kolme päivää sairaslomaa ja antoi puhekiellon. Voi kauhia paikka, miten minä nyt itseäni ilmaisen, kun en puhuakaan saa? Toisaalta ei kyllä tule ääntäkään. Kaupassa mielelläni sanoisin kassahenkilölle kiitos kuitista mutta tyydyn vain hymyilemään imbesillin ilme köhivällä naamalla. Vältän siis kaupassakäyntejä. Ja onhan se kanssaihmisiä kohtaan ystävällistä, kun pidän heidät äänessä enkä tartuta äänettömyyttä.

Virallinen ohje sairaslomalapussa oli: oireenmukainen hoito. ? Herra työterveyslääkäri tarkoitti siis lepo ja mykkäkoulu.

Liisteripallo

Voi että hymähdin melko voimallisesti. Ja se tarkoittaa tietenkin sitä, että naurahdin ääneen. Yksin hiljaisessa kopissa, jossa kukaan ei kuuntele. Niin kuin tietysti pitääkin.

Hallituksen mielestä on ällöttävää, että maalaisen ruumiinaukoista tulee kuivia kökkäreitä silloin tällöin. Sinne tänne. Nyt puhutaan nenästä ja sieraimista. Mutta aatteleppa omalle kohalle, että eikö sinullakin tule sieraimista joskus jotakin? Limaa, räkää, vihreää oktoplasmaa jne. Ja sitten jos on karvoitus lipsahtanut pieleen joko liiaksi tai liian vähäiseksi, niin eihän se siellä pysy. Yleensä. Mutta maalaisella on ilmeisen hyvin ilmastoitu nuo sieraimet.

Nimittäin, aika usein se nestemäinen mönjälyys muuttuu kuivaksi kökkäreeksi. Sitten ne aina silloin tällöin tipahtelee sinne tänne, jos en satu huomaamaan ajoissa ja ohjaa kökkärettä sille kuuluvaan paikkaan eli roskikseen, wc-pyttyyn, kukkapurkin multaan jne. Eräänkin kerran – eikä varmaankaan edes kerran – huomasin aamulla tyynyllä semmoisen. Minä amatööri menin siitä mainitsemaan ääneen ja siitä on sitten saatu sen jälkeen kuulla. ”EI KOKKAREITA SÄNKYYN!”. Enhän minä edes äänestä kokoomusta.

Mutta se hymähdys ei tietenkään johdu edellisestä. Tuo oli vain johdantoa päivän hauskimpaan sanaan. Nimittäin, Uusi Suomi -verkkolehti antoi melko tyhjentävän vastauksen päivän kysymykseen, räkään ja sen alkulähteisiin sekä sen semmoisiin. Ja tehoruoppaajia on meillä aina keskuudessamme.

Tukkeessa

Piti käydä terkkarilla. Kai nyt jokainen edes tuon sanan tietää? Mullehan pasahti melkoinen jumi tuonne päähän. Tukkeuma, pato, mönjä, inhimillinen moska. Sitten se äityi vähän särkemään ja lopuksi hyväksi meni melkein kuulo. Olisi jäänyt Peltorit turhaksi.

Yöllä piti varata terveydenhoitajalle aika, että puhdistaa maalaisen ruumiinaukoista sinne kuulumattomat ainekset kuikkaan. Siinä mielessä isossa firmassa työskentelemisestä on etua, että ajanvarauksen voi tehdä vaikka yöllä klo 23.53, niin kuin nyt tuli tehtyä. Mobiilisti tietenkin. Aamulla ei tuntunut niin pahalta mutta kuitenkin melkein epänormaalilta. Pääsin sitten puolen päivän jälkeen terveydenhoitajan pakeille.

karvakorva

Minähän loihe kertomaan, että heti kun loman jälkeen aloitti työt, niin moskaa meni korvat täyteen. Sitten hän alkoi kasata tarpeistoa pöydälle. Steriileistä pakkauksista metallikaukalo, pienen ohjuksen kokoinen injektioruisku tjsp., paperia ja kraanasta lämmintä vettä. Tietenkin korvalampulla piti ensin tsekata kokonaisuus, jotta tiedetään tarvittavien välineiden kokoluokka. Senpä takia se ruisku näytti melkoiselta jättiläiseltä.

Korvani ovat kuulemma ahtaat. Siis korvakäytävä. Ja karvaisetkin vielä. Sanoi hän, terveydenhoitaja. Saa hellittelynimi ’Karvakorva’ ihan uuden merkityksen.

 

Sottainen juttu

Eräänä kauniina kevätpäivänä maalainen vilkaisi pakastimeen ja sen salaisuuksiin. Kun näet jääkaapissa oli litran tölkki maustamatonta jogurttia, naturel, suorastaan yogurt brutale, ja se tarvitsi lisäkkeeksi jotain pureskeltavaa ja makua. Sieltähän kätköistä löytyi kaikenmoista. Sellaistakin, jota harvemmin tulee jogurttiin laitettua, kuten pyytä. En ole kyllä laittanut koskaan enkä suosittele varsinaisesti jatkossakaan laittamaan. Ei ehkä niin hyvä koktail ole se.

Aikani pakastinta pengottuani päätin tehdä turvallisen valinnan ja ottaa vain litran pakastettuja mustikoita ja puoli litraa mansikkalohkoja. Niistä saisi varmasti kohtuullisen hyvän mixin aikaiseksi ja ennen kaikkea terveellisen. Ei lisäämysaineita eikä sokeriakaan vallan kauhiasti. Kuitenkin vähän, ettei mene vallan irvistelyksi. Maalaiselle on nimittäin koitettu toitottaa aina välillä, että pitää syödä terveellisesti. No sitä on nyt yritetty.

Tässä männä viikolla tarttui yhdellä kauppareissulla mämmiloorakin matkaan. Ei tälle vuodelle ole vielä ehdittykään maistella. Sattuneesta syystä olen pistellyt poskeen sen ihan kokonaisuudessaan itse, kun ei ollut muita syöjiä. Mämmin anatomiaa tuntevat tietävät, että se on varsin tahmainen syödä mutta paikoitellen liukas tulemaan ulos. Maltaat ja/tai sen teolliset korvikkeethan sen tekee. Mutta tässäkin tapauksessa kuidut ovat taas terveellisiä. Kyllä näin on.

Maalainen ei olisi maalainen, jos se ei taas jossain kohtaa tekisi tyräystä. Tai ainakin sen tyyppistä, jos ei täyttä tyräystä. Kukas se käskee ja mikäs järki siinä on, että litra mustikoita ja rove mämmiä syödään melko lailla muutamassa päivässä? Alle viikossa kumminkin. Vaikka ne kuinka terveellisiä ja terveysvaikutteisia ovat, niin toisessa päässä tätä lillukanvartta se kostautuu. Se ei ole terveellistä kuulemma ollenkaan, kun istutaan toimistossa 3-4 kertaa päivässä tarkistamassa onko lomakkeita. Tai siis niin väitetään, ettei olisi terveellistä. Eikä se ole kaikin puolin varmasti taloudellistakaan, jos pönttöä pitää huuhdella kovin isosti ja monta monituista kertaa päivässä.

Kovasti anteeksi niistä mielikuvista, joita tämäkin äpöstys nyt sinulle tuotti. Syytön minä siihen olen, mitäs luit. Kuka käski? Mutta onpahan terveellisyyttä taas edistetty. Ainakin jossain, joskus, ehkä.

%d bloggaajaa tykkää tästä: