Kategoria: loma

Ihan älytöntä

Loma on likipitäen puolessa. Tai himpun verran yli. Ja maalainen on taas huristellut. Aivan liikaa, kuten tavallista. Ja laskelmien mukaan ainakin parituhatta kilometriä olisi vielä edessä. Ja ainakin sen verran on ajettukin. Ehkä enemmänkin. Liikaa joka tapauksessa. 104 päivässä 20000 km. Ihan älytöntä taas. Mittää järkeä. Joku tolkku täytys olla vaikka autolla pitää ajaa, koska auto tykkää, että sillä ajetaan. 

Hullu miäs

Kautta rantain eli suoraan päin näköä mulle sanottiin, että miksi olet niin hiljaa? Hiljaa täällä netissä, plokissa. Tästä suivaantuneena päätin sitten tämänkin julistaa kaikelle kansalle. Ei tuu mittää. 

Maalaisen elämässä on lienee tylsyys, kun ei mitään mukamas tapahdu. Voisi sanoa, että turtuneisuus. Aloitetaanpa. 

Kesä tuli, oli ja meni. Huskuttelin, matkustelin ja öllötin. Olin hybridinä eli latasin akkuja vaikka tosiasiallisesti kuljen läsällä. Sillä maan mainiolla aineksella, joka ei koskaan häviä. Läsä eli läski keskivartalossa on kuulemma mahdollista hävittää. Jaa-a, voisin olla vahvasti eri mieltä. Sanotaan, että laihduttamalla se häviää. Joo, niin varmaan. Kyllähän se sinusta poistuu mutta ei se mihinkään häviä. Se siirtyy kaverille, naapurille tai Amerikkaan. Sinne on onneksi siirtynyt aika paljonkin. Minulle on niin kerrottu. Tiedotusvälineissä. Journalistisella tavalla. Ei mistään huutopalstalta luettuna. 

Ystäväni sentään järjesti minulle piristyksen poikasen. Hän kun irtaantui ikiaikaisesta perinteestään ja vaihtoi Toyotan ei-Toyotaan. Ja vieläpä niin, ettei vaihtanut sitä Uuppeliin (Opel, suom. huom.). Mutta kaukaa viisaasti pysyi kuitenkin japanialaisessa merkissä. Niin kuin kaikki järki-ihmiset tekevät. Kaikkien pitäisi. Auton vaihtaminen on aina iloinen asia. Varsinkin kun omalle kohdalle sattuu. Harvakseltaan tosin sattuu. 

Viikonloppuna olis Turskareissu. Muutaman vuoden sitä olen pystynyt välttelemään. Mutta nyt taas nasahtaa. 2000 kilometrin viikonloppuajelu. Edelleen se maalainen on hullu miäs. 

Ihan vaan

Ajattelin vaan laittaa jotain kuvia. Ei huutoa, ei ahistusta, ei autoja. Ei mitään normaalia vaan kesäpäiviä. 

Maalaiskoirat museon tontilla

Maalaiskoirat museon tontilla

Kalaretki

Kalaretki

Hukka

Hukka

Maalaiskoirat kaupungissa

Maalaiskoirat kaupungissa

Neste Rally Finland

Neste Rally Finland

Symmetrialämpönopeus

Symmetrialämpönopeus

Vielä riittää aurinkoisia päiviä

Vielä riittää aurinkoisia päiviä

Markkinat jätetään väliin tänä vuonna

Markkinat jätetään väliin tänä vuonna

Maalaispitäjää

Maalaispitäjää

Normisettiä

Normisettiä

Kesäyössä moottoritie on kuuma

Kesäyössä moottoritie on kuuma

Iltalenkillä

Iltalenkillä

Mikä se tämä sitten on?

Mikä se tämä sitten on?

Maalaiskoirat Ikeassa

Maalaiskoirat Ikeassa

Yksi muuttokuorma

Yksi muuttokuorma

Tämän jätin väliin. Paitsi lipahullat.

Tämän jätin väliin. Paitsi lipahullat.

Kesäilta aurinkorannalla

Kesäilta aurinkorannalla

Perjantai

Perjantai

Kesän herkkuja

Kesän herkkuja

Huskutteluhetki

Huskutteluhetki


Loppuu, ei lopu – Journey 3

Pari tuntia lennon lähtöön. Eli melko lopussa ollaan mutta ei lähellekään vielä. Kotia kotia paluu on vasta huomenna, koska budjettimatkailijat haluaa lentää halvasti eli ajaa 600 km yöllä. Melko terveeltä ei kuulosta sekään. Ja miksi pitäisikään. Lahdesta pitäisi joskus pikkutunneilla poimia koira kyytiin, Pyhäsalmelle jättää yksi matkustaja ja toinen Raaheen. Ehkä sitä aamukahdeksalta pääsee nukkumaan. Ehkä.


Mitä jäi käteen (muuta kuin aivan tautinen Visa-lasku)? 530 valokuvaa (tähän mennessä), muutamia videoita, naurua, cappucinoja, pömpöttäviä mahoja, melko tiukkaan pakattuja matkalaukkuja ja viime hetken ostoksia. Niin kuin aina. Pitäisikö kaikki kuvat laittaa pötkössä tähän?


  

Jaha, ja juuri tulleen tiedon mukaan lähtö viivästyy vähintään tunnin. Sillälailla. Onpahan aikaa tuottaa tuupaa. Otan osaa.

Pitäisi orientoitua myös yön ajoon. Nukkua siis koneessa. Mitähän siitäkin tulee. Tuntuu kohta siltä, ettei tämä journey lopukaan niin pian.

10 vuotta

Haa, tänään on se päivä.

Kymmenen vuotta sitten aloitin ihan huvikseen – sen enempää miettimättä – maalaisen plokin. Hienosti sanottuna tietysti blogi mutta minähän en ole kovin hieno. Sen takia kymmenvuotistaivalta on hyvä juhlistaa jollain sellaisella, joka on toisenlainen näkemys maalaisesta. Jos se avaisi silmiäni edes vähän. Ja kyllä se avaa ja avasi.

Senpä takia tai siitä huolimatta annan ystävälleni puheenvuoron ja toiselle ystävälleni myös

Puuttuu, ei puutu – Journey 3

Ihmeellistä säksätystä. Valitusta ja ainaista narinaa. En kuulemma raportoi reissustamme tarpeeksi. Heillä (martoilla) kun ei muisti pelaa ja pitää tätä päiväkirjaa heidän avukseen kirjoittaa. 

  
Lauantai oli kävelykierros. Taisi muuten olla perjantaikin. Kaikki päivät. Täällähän ei ole tehty mitään muuta kuin kävelty, ajettu metrolla ja syöty. Kaikki rahat on ainakin mennyt syömiseen. Tietääkseni. Perjantaina kävimme Kensingtonissa, Notting Hillissä. Hyvin arvokkaan näköistä seutua oli se. Sieltä bussailimme Paulin kahvilan (kannattaa käydä) kautta Piccadillylle ja Applekauppaan. Ihmettelimme väenpaljoutta ja valoja. 

  
Lauantai taas alkoi aamukävelyllä Towerille. Sattui reissun lämpimin päivä. T-paita keli, lähes. Ja kansaa oli omiksi tarpeiksi. Mistä niitä oikein piisaakin? Joka paikkaan. Ja monenmaalaisia. Suomalaisiakin. Onneksi ei liikaa, ettei tule ahdistus, tuska ja ylenpalttinen puistatus. 

  
Emme valitettavasti nähneet kuninkaallisia. Emme edes Katea. Se oli pienoinen pettymys. Mutta komiat on asuinsijat heillä. Siivottavaa on vain liikaa minun makuuni. 

  
Jos en jostain syystä pääse aidon ja alkuperäisen Lontoon taksin kyytiin, niin on ainakin kuva semmoisesta. Että on niitä olemassa. 

Illalla saimme ähkyn intialaisessa. Hyvää, edullista ja täyttävää. Niin kovasti, että maalaiselta lähti taju jo yhdeksältä. Täysin. 

Koska Larrykin katseli ikkunasta, niin minäkin. 

  

%d bloggaajaa tykkää tästä: