Kategoria: remontti

Minä myös

Ailahtelevan vähän on maalainen saanut tekstiä aikaiseksi. Sitä kun ei aina jaksa huutaa. Samoista asioista. Mutta näin kun vuotta on jäljellä näin vähä, ettei taho nähä, niin pari asjaa olisi.

Maalla aloitettiin pitkään haudottu pienimuotoinen remontti. Viikko sitten. Somessa jaoin kuvia ja heti oli kommenttia, että pitäskö olla jouluksi valmista. No ei tod. Ensimmäistä kertaa ikinä ei tehty minkäänlaista joulusiivousta. Tupa jätettiin siihen kuntoon, että jos käy varkaita, se on eniten meidän etu. Kunhan eivät pianoa vie. Remontistako johtuu vai mistä mutta yhtenä aamuna ennen töihin lähtöä tsiikailin kylppärissä pyyhehyllyä. Se näytti normaalista poikkeavalta. Ei palju, mutta vähän. Siinä oli erään pyyhepinon päällä Maraboun suklaarasia. Avattu ja puoliksi syötykin. Siis suihkuhuoneessa. Sekin on nyt nähty. Yhtään marabouta en ole kyllä syönyt. Enimmäkseen vain fazerin konvehteja joulukalenterista. Niitäkin oli kiitettävä määrä. Nimenomaan oli. Kiitos siitä Pirkkalaan.

Työmaalla keskusteltiin syksyn aikana myös hästäkkiasjasta. No siitä miituusta, #metoo. Että onko asiassa menty älyttömyyksiin ja ylettömyyksiin. Ja onko tämäkin vain naisille suotu? Varmasti on ollut aihetta ja törkyyksiä on tapahtunut mutta koska olen umpisokea maalainen, en ole edes vierestä koskaan nähnyt. Kuullut kyllä olen ja läheltäkin. Mutta siis voiko miituuta käyttää myös miehet? Ehkä. Pitäisikö maalaisenkin?

Kyllä voi. Maalaisenkin saada. Tavallisen hämilleen. Törmäsin taikka siis en tietenkään törmännyt vaan näin tässä yhtenä päivänä läjän elikkäs kasan henkilöitä. Tuttuja ja tuntemattomia. Siinä olin menossa suorittamaan työtehtävää ja ja, ja. Niintuota, ja sitten yks kaks eräs ihastuttava nainen antoi maalaiselle lentosuukon. Kyllä siitä sietääkin vähän punastua. Äkkiä poistuin ovesta. Etten ajaudu tekoihin. Olisiko tämä #metoo:n paikka? Ehkä, ehkä ei. Enemmänkin olen vain imarreltu. Ja hieman ylpeäkin. Hahhaa.

Kaikesta huolimatta, oikein hyvää joulua, jos oma ei riitä.

Maalari maalasi

Olen tainnut joskus ainakin epäsuorasti mainita, että Bauhaus – niin hieno paikka kuin se onkin – on omakotiasujalle täyden konkurssin tavarataivas. Nimittäin, empiirisinä tutkimuksina (täysin epätieteellisesti ja siksi täysin vedenpitivästi) olen havainnut, että en kertakaikkiaan pysty käymään ko. rautakaupassa niin ettei vähintään sata euroa mene ikään kuin sisään(ulos)pääsymaksuna. Sehän ei olisi niin hirveän vakavaa, jos satanen tai kaksi menisi silloin tällöin, harvakseltaan. Mutta joka kerta. Ja jotta konkurssi olisi täydellinen, joka kerta tarkoittaa joka toinen viikko. Ei tuu mittää.


Pidemmän aikavälin suunnitelmissa ollut tuvan remontti pääsi alkamaan, kuten näkevät ihmiset huomaavat. Tuo Uulan tökötti on muuten melko arvokasta. Täyttä 9 litran pänikkää uunin päälle nostaessa (kansi auki) pidin visusti huolen, ettei tapahdu sitä vahinkoa kuin vuonna 1990. Eli pänikän kaatumista maahan, kansi auki tietenkin. Pääasiallisesti maali on saatukin kattoon. Tässä vaiheessa nostan hattua ammattimaalareille. Joilla tosin on oikeanlainen tekniikka, oikeat työvälineet ja kuntokin kohdallaan. Eikä mitään keittiönjakkaravirityksiä. Käsissä riittää voima ja kunto ylöspäin maalaamiseen mutta niskat sanoo niksnaks. Tästä johtuen kahvitaukojen määrä lähestyy ääretöntä melkoista vauhtia.

Kun katto on saatu tällä viikolla maalattua, alkaa lattiatyöt. Ehkä ennen sitä lista- ja seinätyötkin. Ei tästä niin helpolla selvitä.

Väri

Koska seuraan melko aktiivisesti twitterissä erinäisiä henkilöitä, sattuu välillä kohdalle aina helmiäkin. Jos jaksaa ja viitsii seurata helmen löytämisestä seuraavaa linkkiä, tietenkin. Kuten tänään. Voin hyvin samaistua henkilön tuskaan ja suureen ahdistukseen, vaikka henkilökohtaisesti olenkin ulkoistanut värien valinnan hallitukselle. Joka osaakin sen parhaiten. Katsokaas, kun maalaisen  värimaailma on vain 16-värinen (EGA¹). Persikka on hedelmä, nude on alaston, puolukka on marja, marjapuuro on syötävää, lime on kirpeä. Siis uskokaa jo, että edellämainitut eivät ole värejä. Ei kertakaikkiaan!

Niin se linkki. Tässä taannoin televiissiossa esiintyi henkilö, jonka löysin sitten twitteristä ja laitoin seurantaan. Hänellä on sana hallussa, hyvinkin pisimmälti. Soft Ice.

Btw, henkilön muutkin jutut ovat varsin luettavaa tavaraa. Melkein toivottavaa ja voisin sanoa pakollistakin, joiltain osin.

 

1. EGA = (lyhenne sanoista Enhanced Graphics Adapter) on IBM:n vuonna 1984 julkaisema näyttöstandardi CGA:n ja VGA:n välissä. Standardi esiteltiin yhdessä PC/AT:n kanssa, ja sisälsi 16 värin paletin sekä 640×350 pikselin resoluution sekä Motorola MC6845 -piirisarjan. Wikipedia-artikkeli.

On niin vähä

Sehän uhkaa loppua tämäkin vuosi. Samaan tapaan kuin menneetkin vuodet. Ja aina joulukuun lopussa. Tehdäänpä täysin turhanpäiväinen ynnäys.

Tapahtuiko mitään erityistä? Omassa, muiden, tuntemattomien ja tunnettujen elämässä. Nojaa, kai sitä jotain pientä ainakin. Pääsin laillisesti ajamaan kahtasataa, saatiin remontti tehtyä ja aitakin melkein. Autokin vaihtui melkein (josta Volvo tietenkin otti nokkiinsa ja päätyi pajalle odottamaan uutta vuotta). Muilla osa-alueilla tapahtui sitten kaikkea muuta. Enimmäkseen ja tietääkseni.

Pitäskö se tehdä kaikkien sääntöjen ja ennakko-odotusten vastaisesti joku uudenvuodenlupaus? Täysin järjetöntä, ei tietenkään. Haaveilen tietysti kaikista uusista leluista ja Daleista (edelleen) sekä autonvaihdosta. Jossa on nyt menossa special-edition -vaihe. Nimittäin ystävän kanssa tuli semmoinen hassu ajatus, että jos ajettaisiin Volvolla tappiin asti ja vaihdetaan Puolukka johonkin hauskempaan. Esim. automaatti-Civiciin. Mitäs siihen sanotte?

Vuoden vaihtumista odotellessa ja ESC-radiota kuunnellessa tai siitäkin huolimatta, oikein hyvää uutta vuotta!

Ajatusten Plaanaoja

Maalaisen elämä ei ole ihan kohdillaan. Nimittäin pesin Volvon eilen ensimmäistä kertaa juhannusviikon jälkeen. Kuvitelkaa! Maalaisen autonpesussa on ollut kolmen kuukauden tauko. Sehän on ennenkuulumatonta. Miten se tällä tavalla on päässyt löpsähtämään täysin? Jaa, olisko ollut tuota reissua ja remonttia sen verran, että aika ja ajatus on mennyt niihin. Pitääkö tähän nyt korjausta odottaa? Terapiaa ja lääkitystä?

Ollaan sisäremontissa viimeisessä takakaarteessa. Ei ihan loppusuoralla siis mutta viimeisellä kierroksella kuitenkin. Eilen oltiin vielä takasuoralla, kun lattiaa tasoitettiin. Vellitkin loppuivat kesken (tasoitusvellit) ja uusi velli oli niin sitkasta, että hyvä kun myllystä irtosi. Varmaan 20 kilon säkissä 10 kg erikeepperiä tai jotain pepantteenia kuitenkin. Piti tilata uusi tiskipöytäkin tiskikoneen uuden paikan myötä ja sitä myöten paljastui, että tiskikaappikin meni uusiksi. Huoh tätä korjauksen ja rahan kulutuksen määrää. Nii, vaikka remontissa loppusuora melkein häämöttää, laskunmaksuissa ollaan vasta lähtösuoran ensimmäisessä kaarteessa. Että siihen malliin.

Ja rahasta kun oli puhe niin tuli mieleen Obaman ehdotus uudesta lisäverosta. Sen enempää amerikkalaisten verotukseen kantaa ottamatta totean, että rahalla on sama toimintatapa, kyky ja ominaisuus kuin energialla. Jaa kuinka? Raha (tai sen bittivastine pankissa) ei koskaan häviä tai siirry sinne minne sen halutaan siirtyvän – ts. ehkä joskus siirtyykin mutta useimmiten ei – vaan se muuttaa olomuotoa ja paikkaa lähinnä oman mielensä mukaan. Ja se mieli on kuulkaa sekaisin kuin ihmisen mieli. Tai vielä enemmänkin. Ehkä. Niin että eipä se verojen ja rahankeruu ole varmaan sen väärti. Useimmiten.

CD

Sehän olisi lähtö ensi viikolla. Kaikkea pitäisi kyllä vielä tehdä. Esmes valaa portin tolpalle jalusta. Saapa nähdä ehtiikö. Muotti olisi valmiina. Sementit ja raudoitukset puuttuu. Ei siis palju mittää.

Tuli se kauan kaivattu maastavientivaltakirjakin. Karmeeta rahastusta sekin. Taidan laittaa sen sivukuluina matkustuskuluihin. Kaikki maksaa – liikaa. Paitsi palkka, jota tuskin edes maksetaan, kun on niin pieni.

Pitänee lähteä sementtikauppaan.

On, on se semmoista

Maalla pistettiin taas iso pyörä päälle. Tai alle tai jotain. Minähän turhan suurilla summilla tilasin tavaraa kauppiaalta. Niin kuin aina. 30 säkkiä tasoitetta ja erinäisiä säkkejä laattalaastia. Ja puoli kilometriä lautaa. Ihan älytöntä. Ja jossain välissä pitäs niillä jotain tehdäkin. Tai tehdä niistä jotain. Aitaa, lattiaa jne. Pikkuisen hirvittää. Eikä ehkä pikkuisenkaan. Lämmityskaapelit vielä tilaamatta ja siihenkin saa menemään rahaa. Rutosti. Ei kuitenkaan niin paljon kuin autoon. Huoh sitäkin asjaa. Tilasin nimittäin autolle huollon ennen Journeytä, Journey kakkosta. Siihenkin turhuuteen (siis autoon) menee toista tonnia yhdessä päivässä. Voi yhren kerran ellei kahdenkin.

Varasinhan minä tosiaan ne laivamatkat. Tku-Sto-Tku. Muualla aattelin mennä vain rantaan ja katsoa mahtuuko paattiin. Ei sitä aina jaksa niin pilkuntarkalleen tehdä kaikkea. Eikä kannatakaan.

Ja sitten paljastui semmoistakin, että voi yhren kerran. Kaikkea ne saksalaiset raudasta ja pellistä vääntääkin. Ottaa taas pattiin, rahastus.

%d bloggaajaa tykkää tästä: