Kategoria: sähkö

Electric

Meni taas hermo, kerrassaan. Ensinnäkin tuli ilmoitus saapuneesta laskusta (verkkopankkiin). Koskaan ei tule ilmoitusta saapuneesta rahalähetyksestä. Mikähän siinäkin on? Sellaisia ottaisi vastaan ihan mielellään. Vaikka joka päivä. Ei siinä sinänsä mitään, olen jo tottunut siihen. Saapuneisiin laskuihin. Sekin on kerrassaan karmeaa, että tottuu laskuihin. No joka tapauksessa, hermo meni maalaisella, jälleen kerran.

Sähköyhtiö muistaa maalaista kerran kuussa (eikä koskaan maassa) ja aina tulee vain ”Ilmoitus saapuneesta laskusta”. Tällä kertaa tein sen virheen, että ajattelin tarkistaa laskun. Sitäkään ei pitäisi köyhän tehdä (Tshiiiiih). Minullahan meinasi revetä pälli saman tien. Pelihousut repesi, tuhannen päreiksi. Nyt taas tule mistää mittää. Missä vaiheessa maailma meni sellaiseksi, että palvelusta tai tuotteesta maksetaan n euroa ja sen päälle kaksinkertainen määrä veroja, siirtoja, varmuusmaksuja ja ties mitä hilpettä? Taas huvita mikään. 74 euron laskusta varsinaista sähkönkäyttöä oli 24 euron edestä. Kelle tästä voi valittaa?

Taas se aika

Taas on se aika vuodesta, kun värisokeat valopäät ja laiskajaakot tulevat huusholliensa portaille ja viskaavat sähköt pihalle. Tä? Pitäisikö tätä vähän selventää?

Tilannehan on se, että jouluvalojen käsittelyyn pitäisi olla joku ajokortti, lupa, asetus ja laki. Eihän millään muutoin voi käsittää sitä karmeutta, mitä tuolla pimeällä marraskuisella maantiellä näkee. Eilenkin otti aivoon – siihen yhteen kohtaan – hyvin lujasti, kun edellä mainittu ihmisrodun jalostunut tuotos oli päässyt tekemään sen jokavuotisen tössäyksensä. Se oli varmasti alkanut joko vaimon tai lasten mankumisesta. Tai vaihtoehtoisesti jompi kumpi edellisistä oli tehnyt sen järkyttävyyden. Eli pistänyt ”jouluvalot” palamaan.

Se on mitä todennäköisimmin tapahtunut näin: Henkilölle on tullut viiraus päähän ja ajatuksen puolikas. Ja nimenomaan puolikas. ”Nyt pittää saada jouluvalot palamaan”. Toteutus on taas totutusti jäänyt esikouluasteelle. Ensin on etsitty valoja puoli päivää ja vihdoin ne on löytyneet uudesta piilosta vanhan piilon takaa. Jouluvalopaketti on avattu tai vaihtoehtoisesti jouluvalot on otettu muovikassista pieniin kätösiin. Sellaisessa jamassa, johon ne viime helmikuussa jäi. Eikä ollenkaan hyvään jamaan. Tiedättehän, että sähköjohdot ovat elävää organismia? Siinä sitten sitä sotkua katsellessa ja etsimisestä hikeentyneenä henkilö ei enää jaksakaan selvitellä sitä sotkua. Kellokin on niin paljon ja jumppaan pitäisi lähteä ja auto viedä pesuun ja lapset hakea tarhasta ja joulukortit kirjoittaa ja laskuja maksaa ja koirat lenkittää ja siskolle soittaa.

Henkilö menee portaille (hikeä otsaltaan pyyhkien), sukkasillaan tietenkin, ottaa sotkukasasta hyvän otteen ja nakkaa nipun niin pitkälle kuin jaksaa, kohti syreenipuskaa. Sitten koiria lenkille viedessä käy vielä etsimässä toisen yhtä sotkeutuneen jatkojohdon, vetää sen talon kulmalle pistorasiaan niin tiukalle, että voisi kitaraa soittaa ja laittaa valot palamaan. Sellaisia niitä nyt tuolla tien päällä näkee.

Kettutyttö

Sattui tuossa aamutuimaan aamukahvilla pääsemään ajatus ihmisten ilmoille. Aamukahveella on aina ajatusvirta sitä mallia, että oksat pois. Siinähän suodatetaan yleensä edellisen päivän jääkiekkotulokset, tulevat formulakisat, aamun peilin jätökset ja kaikki elämään kuuluva tarpeellinen tauhka. Ja yleensä siitä seuraa huutoa. Huuto tässä tapauksessa tarkoittaa sivistynyttä ja kitkerää kommentointia yleistä maailmaa vastaan mitä tarpeellisimmista aiheista.

Jotenkin se keskustelu taas kääntyi ilmastonmuutokseen. Niin kuin kaikki ovat huomanneet, on tänään 18.4. ja kevät hyvällä mallilla. Sehän tarkoittaa näemmä taas lumitöitä iltapuhteina. Ainoa onni tässä on se, että meillä on se ilmastonmuutos. Joka lauhentaa talvet ja lämmittää meitä niin kovin. Aatteleppa jos ei olisi? Vilu ja täristys hyvin pitkälti olisi seuranamme.

Siitähän se huuto sitten taas pärähti. Että mitä niille kettutytöille oikein tehdään? Kun Bräiviikkiäkään ei saada hiljaiseksi. Kehittelimme ajatusta, kuinka noista ituhipeistä pääsisi luonnollisesti eroon. Niistä ole pisimmälti kuin haittaa. Tähän väliin pitää sitten ilmaista, että en todellakaan ole amerikkalainen konservatiivi, joka haluaa bensan hinnan puoleen (ei tietysti haittaisikaan) ja pidän puhtaasta luonnosta sekä luonnon monimuotoisuudesta. Mutta että siellä luonnossa ei saisi olla ja asua, niin sitähän minä en hyväksy ollenkaan. Joku tehokas ja luonnollinen keino olisi siis paras ratkaisu tähän suureen probleemaan.

Sittenhän se tuli se ässä hihasta. Viedään ne kettutytöt luontoon. Vähintään 30 metriä ratikkapysäkistä ja ongelma on poistunut keskuudestamme. Oletkos muuten nähnyt ituhippiä, joka oikeasti olisi tullut luonnosta takaisin? Tä. Epäilen vahvasti sitäkin asjaa. Miten sieltä voi selvitä, kun ydinsähköä ei saakaan pistorasiasta, naamakirjaa ei pääse päivittämään ja kengätkin kastuu?

Haisu

Kevään reissu Raahe-kaupunkiin. Liukasta ja huonoa tietä pitkin. Niinkuin tietysti pitääkin. Mullahan oli joku ajatuskin olevinas mutta kaikkien onneksi se taitaa olla hukassa pysyväisluontoisesti. Toistaiseksi.

Asiasta kuudenteen. Wc:n uuteen sisustukseen kuuluvat spotit ovat nerokkaita. Tyylikkäitä ja uudenaikaisia. Pitipä sitten vaihtaa niihin polttimoita. Jostain kun löytyisi kokeiltavaksi sopivia ledilamppuja, niin heti kokeilisin. Piti tyytyä halogeeneihin. Kaupassa yritin vertailla muutakin kuin hintaa mutta kyllä ne kiinalaiset nyt veti pitemmän korren. Vaikka en tullut katsoneeksi, missä kiinassa ne hilipsit tehdään.

Kotona sitten aloin laittamaan uusia polttimoita. Siinähän meinasi varsin rauhalliselta mieheltä mennä hermo hyvinkin nopeesti. Kyllä pitäisi ensin kauppias, sitten sisäänostaja, tuotteen paketointisuunnittelija, pääsuunnittelija, niiden pomo ja tehdaskin polttaa, hirttää, keittää ja paketoida. Eihän siitä nyt tule yhtään mitään, jos paketin avaamiseen pitäisi olla koko veitsi- ja saksiarsenaali olla käytössä. Miten se muka onnistuu, jos olen toimistossa asioilla samaan aikaan, kun yritän lamppupakettia avata. Ei mitenkään. Vai miten on?

Tuosta hyvinkin pitkälti huomaa, että jotain tautisen tylsiä kynsileikkureita on taas käytetty hyvin luovasti. Voi yhren kerran sentään. Ellei kahrenkin.

Toisaalta tänä päivänä nousi hymynkarekin huulille. Vai mitä sanotte jutusta? Kyllähän darwinpalkinto pitäisi ostaja”paralle” antaa. Miten voi joku ollakin noin pölöjä. Andrea Ermanni, siinäkö seuraava suosikkinimi tulevalle lemmikille? Pitäisikö se itsekin alkaa ”kauppiaaksi”? Tä.

Raahenreissuhan se ei ollut muuten kovin edullinen. Toistasataa euroa sinne ja tänne. Ei näin. Olisi pitänyt eläinlääkäriksi lukea, hyvin pitkälti. Kaiken lisäksi koko auto haisee. Märille koirille. Se on ihan eri asia kuin Märät säpikkäät. Ei haise Volvo nyt kovin hyvälle eli pesua ja sitruunaraikastetta kaipaisi lujasti. Tietääpähän, mitä ensi viikolla tehdään ennen Äijäreissua.

 

Poks!

Piti käydä verkkopankissa tarkistamassa, että mikähän lasku sinnekin oli taas tullut (sähköpostiin tulee ilmoitus saapuneesta laskusta). Ei olisi pitänyt mennä. Tai no, ehkä oli parempi, että menin nyt enkä vasta päivää ennen eräpäivää. Huoh.

Sähköyhtiö oli muistanut tasauslaskulla. Heille varmaan ihan mukavaa, maksajalle ei niinkään. Maallahan on nimittäin siirrytty etäluentaan sähkön kulutuksessa ja laskutuksessa. Eli tästä lähin kesällä tulee vain suurehkoja laskuja ja talvella aivan järkyttävän suuria laskuja. Eikä nyt puhuta mistään A3- tai A2-kokoisista kirjeistä vaan absoluuttisista summista. Ja nyt sitten tuli puolentoista vuoden ajalta tasausta. Ja tähän puoleentoista vuoteen sattuu sattuneesta syystä pari aika kovaa pakkastalvea. Kiitos siitä.

Tämän lyhyen ja tarpeettoman esittelyn jälkeen voidaan siis todeta, että maalainen meni hetinmiten kotiin päästyään ja hetken tasauslaskun hurjilta kuulostavia summia laskeskeltuaan netin ääreen osoitteeseen sahkonhinta.fi. Ja aivan turhaan (niin kuin laulussa sanotaan ja on sanottu jo kauan sitten). Eihän tässä ole mitään järkeä! Aina huudetaan, että kuluttajan pitäisi kilpailuttaa sähkönsä. No on sitä jo yritetty useamman vuoden. Ei auta. Aina, kaikkialla ja ikuisesti maalaiselle tulee ko. veppisivustolla listaus sähköntarjoajista siinä järjestyksessä, että halvin on ensin ja kallein viimeisenä. Ja joka ikinen kerta ensimmäisenä on se sähköyhtiö, jonka asiakkaita on oltu jo kohta kymmenen vuotta. Kilpailutus ei siis kannata. Toisin sanoen kilpailutus (tapahtui se sitten yksittäisellä kuluttajalla tai vaikka kunnallisella tahi valtiollisella tasolla) ei kannata, koska kilpailutuksen jälkeen tuote, palvelu tai joku muu on noin 15 prosenttia kalliimpaa kuin ennen kilpailutusta. Mua huvita taas mikään.

Ainiin, paljonko on paljon? 700.

%d bloggaajaa tykkää tästä: