Kategoria: mies

First flight

Aivan tohkeissaan. Täpinöissä. Hirmuinen virne naamalla. Onko njut hjuva fjiilis? Ja aivan uskomattoman korni sekä mahtipontinen musiikki. Voiko vielä enemmän myötähäpeää tuntea?

Huomioikaa se, että tämä on tehty ’sokkona’. Ei siis FPV:tä (ei kuvaa kopterista ohjaajalle) eikä lentodataa muutenkaan. Täysin pelkän näköyhteyden varassa.

 

Plantaarifaskiitti

Lääketiedettä opiskelleet tietävät jo mistä on kyse. Mutta kun tämän ”taudin” nimi on niin hieno, niin se piti laittaa ihan otsikoksi. Sopisi jonkin ulkoilualueen nimeksi. Tai uudenaikaisen asuinalueen tai korttelin nimeksi. Ihan niin kuin Helsingissä on Proviantti­makasiini tai Dromedaari. Eikös vain olisi hieno nimi? Mutta hienous piilee vain nimessä. Oire tai tuntemus on jotain ihan muuta. Sanatarkka lainaus Terveyskirjaston¹ sivulta:

Kantapäässä tuntuvan kivun yleisin syy on kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan 
jännekalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti. Tätä kantapään etupuolella 
jalkaterän keskiviivassa tai sisäsyrjällä tuntuvaa kiputilaa arvioidaan 
jossakin elämänvaiheessa potevan jopa 10 prosenttia ihmisistä.

Että se siitä hienosta nimestä. Luupiikki ikään kuin. Jostain luin myös, että tämä on enimmäkseen 40-60 vuotiaiden naisten vaiva. Kiitos siitä. Alkaa hieno nimi tuntua melko turhalta. Ärsyttävältä suorastaan.

Kantapäätä on venytetty ja vanutettu mutta erehdyin kävelemään neljä kilometriä metsässä ja pelloilla lumikengät jalassa. Nyt ei tunnu kovin hyvältä. Mikä vielä ärsyttäisi enemmän? No tietenkin Volvo. Pitää sekin viedä taas tonnin remonttiin. Ei tuu mittää.

 

1) Linkki: Plantaarifaskiitti

Äänetön yhtiömies

Sattuu se välillä tämmöiselle ’suupaltillekin’ (puolilainauksissa, ei siis kokonaan lainausmerkeissä, koska paremmin tuntevat tietävät tämän karjalaisjuurien omaavan maalaisen olevan melko mörökölli. Yleensä. Siis siitä pitää kiskoa tongeilla ja pihdeillä kaikki tieto) sellainen kohtalo, että ei oikein tiedä mitä tekis.

Minähän männäviikolla kärvistelin kurkun kanssa. Enkä ollenkaan minkään avomaan. Eikä kasvimaan. Vaan maalaisen oman. Tulla pasahti sellainen tuska, ahdistus ja ylenpalttinen kipu. Onneksi se tälläkin kertaa kesti vain hetken eli reilun vuorokauden. Mutta seurauksena ei ollutkaan perinteinen nuha. Ilmeisesti miehestä on alkulima loppu ja nyt esitellään sitten korvaavia toiminteita. Ja toimimattomuuksia.

Yskä. Ei muuta tule mieleen kuin Hinku ja Vinku. Taaskaan ei puhuta käytöskukkasista vaan nimien antamasta mielikuvasta. Hinkuva ja vinkuva on siis tämä kohtalo. Kuivan kähäkkä olematta kuitenkaan Sahara. Puuskittainen ja rähkivä. Mutta ei tässä vielä kaikki.

Ääni. Tai äänettömyys. Mullehan herra työterveyslääkäri kirjoitti kolme päivää sairaslomaa ja antoi puhekiellon. Voi kauhia paikka, miten minä nyt itseäni ilmaisen, kun en puhuakaan saa? Toisaalta ei kyllä tule ääntäkään. Kaupassa mielelläni sanoisin kassahenkilölle kiitos kuitista mutta tyydyn vain hymyilemään imbesillin ilme köhivällä naamalla. Vältän siis kaupassakäyntejä. Ja onhan se kanssaihmisiä kohtaan ystävällistä, kun pidän heidät äänessä enkä tartuta äänettömyyttä.

Virallinen ohje sairaslomalapussa oli: oireenmukainen hoito. ? Herra työterveyslääkäri tarkoitti siis lepo ja mykkäkoulu.

Änkyrä

Maalainen sai kuulla taas olevansa hirmuinen junkaaja. Voisiko mulle joku selittää sanan junkaa etymologian? Kuulemma semmoinen änkyrä ja vastarannan kiiski. Kaiken mahdollisen vastustaja ja edistyksen keskeyttäjä. Kaikkinensa vanha ukko, joka ei ymmärrä mitään. Niin kuin tietysti pitääkin.

Hallitus sai nyt puuskan eli ns. hulluuskohtauksen. Hirmuisessa kesähelteessä mentiin yläkertaan vaatekomeroon ja sieltä tyhjäämään asioita pois. Ja kun minä vähän yritin vastustella, että ei kai näin hyviä t-paitoja pois heitetä, niin siitäkös nousi elämä ja haloo, että miksi junkaan päivänselvässä asiassa. Ei kai se nyt mitään haittaa, jos kainalossa on reikä? Eihän se hupparin alta näy. Tietääkseni. Tai ketä se haittaa, jos pidän vähän haalistunutta t-paitaa, töissä. Niin ne muutkin siellä on. Kyyllä.

Onneksi serkku pelasti eilisen päivän. Sain viettää laatuaikaa vaikka patterit loppui, vesisade alkoi ja Volvo jäi kiinni lentohiekkaan. Kyllä se aina junkaamisen voittaa.

Naurava tippa

Harvoin jos koskaan annan sellaisia neuvoja, joita jokaisen olisi hyvä totella. Mutta nyt annan ja annan ne sillä mielellä, että näiden neuvojen toteuttamatta jättäminen on sama kuin k***si housuun. Hetken lämmittää mutta kohta on kuvottava haju. Ja jos ei tästä vielä ymmärrys älyä ottaa opiksi niin pitääkö se maalta asti tulla läimimään? Tä.

Kuten olen aiemmin jo kertonut, olen semiaktiivi sähköisten kirjojen käyttäjä. Eli suomeksi sanottuna lainailen silloin tällöin paikallisen kirjaston tai Helmetin elektronisesta kokoelmasta kirjoja laidasta laitaan. Siellä on yllättävän hyviä vaihtoehtoja, harmi vaan useimmat tietysti aina lainassa. Mutta sitten kun sattuu saamaan lainaan, niin harvemmin tarvitsee pettyä.

Eikä tarvinnut pettyä viime viikonloppunakaan. Kun siinä iltasella köllähdin sänkyyn ja koiranrapsutusten jälkeen vähän iPadilla selailin nettiä ynnä muuta tarpeetonta, ajattelin vilkaista samalla Helmettiä. Ja mikä onni potkaisikaan maalaista. Nyt se on jo luettu mutta voi olla, että luen sen toisenkin kerran. Kyllä se niin mieltäni lämmitti ja suuresti nauruhermojani kutkutti, että pelkäsin alakerran väen hermostuvan yölliseen hekotukseeni.

Oikeastaan kirjan lukeminen pitäisi säätää pakolliseksi kaikille. Aivan kaikille. Kiitos Roope Lipasti, että meillä miehillä on ehkä sittenkin toivoa. Eli ei.

PS. Kirjaa saa myös analogisena versioa. Ei tarvitse siis ensimmäisenä mennä iPad-kauppaan vaikka en kyllä sitä mielellään kielläkään.

%d bloggaajaa tykkää tästä: