Kategoria: talo

Asuminen omassa talossa tai sen rakentaminen tai rakentamisen kommentointi yleensä

Konmari

Nyt ei pidä käsittää väärin. Ei ollenkaan. Katsos kun maalainen on hieman pihalla – jälleen kerran. Olen pitkällisen pohdinnan ja elämän tuoman kokemuksen jälkeen oivaltanut, että maalaisen kohdalla vähän kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Sitä sanoo rouvakin. Käypi hittaalla. Elikäs on vähän toisaikainen, ymmärtää käskyjä hieman verkkaisesti, oppii uusia asioita myöhäsyntyisesti ja on kaikin puolin eh, nimittäin.

Olen kyllä kuullut otsikon sanan, joskus. Mutta en ole aitä ihmeemmin noteerannut, kun ei ole omalle kohdalle ollut aivan tarpeellista. Äkkiseltään sana kuulostaa joltain Uralin takaiselta entiseltä Neuvostotasavallalta tai lyhenteeltä, no, jostain. Konduktöörien marikerho. Kaikki on marinadissa. Tai joku japanialainen ruoka. Se voisi hyvinkin olla. Tai itämainen lautapeli.

Menin sitten googlaamaan tuon sanan. Japani meni veikkauksissa näköjään ihan oikein. Mutta sitten aivojeni suomut aukesivat, kun tajusin, että hertsyykkel sentään: tätäkö hallitukseni minulle yrittää vaihvihkaa, tuputtaen, yllättäen ja pyytämättä saada aivooni ja tajuntaani? Että alkaisin kysellä rakkailta ruuvimeisseleiltäni, että tuottavatko taltta-, risti- ja torxpää minulle iloa? Tai kaikilta (tarpeellisilta) johdoilta yläkerran vetolaatikossa. ”Hei sinä ainokaiseni ja ihanaiseni 75-ohminen antennikaapeli. Teetkö minut onnelliseksi?”

Onko minun nyt autotallissa hipelöitävä jokainen autojenhoitoon tarkoitettu kemikaaliputeli ja samalla itsekseen höpistä rakastavani niitä? Kyllä ei nyt näytä ollenkaan hyvältä. Roskat roskiin, palavat polttoon, ehjät kierrätykseen ja loput käyttöön. Ei tässä aleta tavaroille juttelemaan. Joku roti sentään.

Electric

Meni taas hermo, kerrassaan. Ensinnäkin tuli ilmoitus saapuneesta laskusta (verkkopankkiin). Koskaan ei tule ilmoitusta saapuneesta rahalähetyksestä. Mikähän siinäkin on? Sellaisia ottaisi vastaan ihan mielellään. Vaikka joka päivä. Ei siinä sinänsä mitään, olen jo tottunut siihen. Saapuneisiin laskuihin. Sekin on kerrassaan karmeaa, että tottuu laskuihin. No joka tapauksessa, hermo meni maalaisella, jälleen kerran.

Sähköyhtiö muistaa maalaista kerran kuussa (eikä koskaan maassa) ja aina tulee vain ”Ilmoitus saapuneesta laskusta”. Tällä kertaa tein sen virheen, että ajattelin tarkistaa laskun. Sitäkään ei pitäisi köyhän tehdä (Tshiiiiih). Minullahan meinasi revetä pälli saman tien. Pelihousut repesi, tuhannen päreiksi. Nyt taas tule mistää mittää. Missä vaiheessa maailma meni sellaiseksi, että palvelusta tai tuotteesta maksetaan n euroa ja sen päälle kaksinkertainen määrä veroja, siirtoja, varmuusmaksuja ja ties mitä hilpettä? Taas huvita mikään. 74 euron laskusta varsinaista sähkönkäyttöä oli 24 euron edestä. Kelle tästä voi valittaa?

Maalari maalasi

Olen tainnut joskus ainakin epäsuorasti mainita, että Bauhaus – niin hieno paikka kuin se onkin – on omakotiasujalle täyden konkurssin tavarataivas. Nimittäin, empiirisinä tutkimuksina (täysin epätieteellisesti ja siksi täysin vedenpitivästi) olen havainnut, että en kertakaikkiaan pysty käymään ko. rautakaupassa niin ettei vähintään sata euroa mene ikään kuin sisään(ulos)pääsymaksuna. Sehän ei olisi niin hirveän vakavaa, jos satanen tai kaksi menisi silloin tällöin, harvakseltaan. Mutta joka kerta. Ja jotta konkurssi olisi täydellinen, joka kerta tarkoittaa joka toinen viikko. Ei tuu mittää.


Pidemmän aikavälin suunnitelmissa ollut tuvan remontti pääsi alkamaan, kuten näkevät ihmiset huomaavat. Tuo Uulan tökötti on muuten melko arvokasta. Täyttä 9 litran pänikkää uunin päälle nostaessa (kansi auki) pidin visusti huolen, ettei tapahdu sitä vahinkoa kuin vuonna 1990. Eli pänikän kaatumista maahan, kansi auki tietenkin. Pääasiallisesti maali on saatukin kattoon. Tässä vaiheessa nostan hattua ammattimaalareille. Joilla tosin on oikeanlainen tekniikka, oikeat työvälineet ja kuntokin kohdallaan. Eikä mitään keittiönjakkaravirityksiä. Käsissä riittää voima ja kunto ylöspäin maalaamiseen mutta niskat sanoo niksnaks. Tästä johtuen kahvitaukojen määrä lähestyy ääretöntä melkoista vauhtia.

Kun katto on saatu tällä viikolla maalattua, alkaa lattiatyöt. Ehkä ennen sitä lista- ja seinätyötkin. Ei tästä niin helpolla selvitä.

Naurava tippa

Harvoin jos koskaan annan sellaisia neuvoja, joita jokaisen olisi hyvä totella. Mutta nyt annan ja annan ne sillä mielellä, että näiden neuvojen toteuttamatta jättäminen on sama kuin k***si housuun. Hetken lämmittää mutta kohta on kuvottava haju. Ja jos ei tästä vielä ymmärrys älyä ottaa opiksi niin pitääkö se maalta asti tulla läimimään? Tä.

Kuten olen aiemmin jo kertonut, olen semiaktiivi sähköisten kirjojen käyttäjä. Eli suomeksi sanottuna lainailen silloin tällöin paikallisen kirjaston tai Helmetin elektronisesta kokoelmasta kirjoja laidasta laitaan. Siellä on yllättävän hyviä vaihtoehtoja, harmi vaan useimmat tietysti aina lainassa. Mutta sitten kun sattuu saamaan lainaan, niin harvemmin tarvitsee pettyä.

Eikä tarvinnut pettyä viime viikonloppunakaan. Kun siinä iltasella köllähdin sänkyyn ja koiranrapsutusten jälkeen vähän iPadilla selailin nettiä ynnä muuta tarpeetonta, ajattelin vilkaista samalla Helmettiä. Ja mikä onni potkaisikaan maalaista. Nyt se on jo luettu mutta voi olla, että luen sen toisenkin kerran. Kyllä se niin mieltäni lämmitti ja suuresti nauruhermojani kutkutti, että pelkäsin alakerran väen hermostuvan yölliseen hekotukseeni.

Oikeastaan kirjan lukeminen pitäisi säätää pakolliseksi kaikille. Aivan kaikille. Kiitos Roope Lipasti, että meillä miehillä on ehkä sittenkin toivoa. Eli ei.

PS. Kirjaa saa myös analogisena versioa. Ei tarvitse siis ensimmäisenä mennä iPad-kauppaan vaikka en kyllä sitä mielellään kielläkään.

Väri

Koska seuraan melko aktiivisesti twitterissä erinäisiä henkilöitä, sattuu välillä kohdalle aina helmiäkin. Jos jaksaa ja viitsii seurata helmen löytämisestä seuraavaa linkkiä, tietenkin. Kuten tänään. Voin hyvin samaistua henkilön tuskaan ja suureen ahdistukseen, vaikka henkilökohtaisesti olenkin ulkoistanut värien valinnan hallitukselle. Joka osaakin sen parhaiten. Katsokaas, kun maalaisen  värimaailma on vain 16-värinen (EGA¹). Persikka on hedelmä, nude on alaston, puolukka on marja, marjapuuro on syötävää, lime on kirpeä. Siis uskokaa jo, että edellämainitut eivät ole värejä. Ei kertakaikkiaan!

Niin se linkki. Tässä taannoin televiissiossa esiintyi henkilö, jonka löysin sitten twitteristä ja laitoin seurantaan. Hänellä on sana hallussa, hyvinkin pisimmälti. Soft Ice.

Btw, henkilön muutkin jutut ovat varsin luettavaa tavaraa. Melkein toivottavaa ja voisin sanoa pakollistakin, joiltain osin.

 

1. EGA = (lyhenne sanoista Enhanced Graphics Adapter) on IBM:n vuonna 1984 julkaisema näyttöstandardi CGA:n ja VGA:n välissä. Standardi esiteltiin yhdessä PC/AT:n kanssa, ja sisälsi 16 värin paletin sekä 640×350 pikselin resoluution sekä Motorola MC6845 -piirisarjan. Wikipedia-artikkeli.

Haisu

Kevään reissu Raahe-kaupunkiin. Liukasta ja huonoa tietä pitkin. Niinkuin tietysti pitääkin. Mullahan oli joku ajatuskin olevinas mutta kaikkien onneksi se taitaa olla hukassa pysyväisluontoisesti. Toistaiseksi.

Asiasta kuudenteen. Wc:n uuteen sisustukseen kuuluvat spotit ovat nerokkaita. Tyylikkäitä ja uudenaikaisia. Pitipä sitten vaihtaa niihin polttimoita. Jostain kun löytyisi kokeiltavaksi sopivia ledilamppuja, niin heti kokeilisin. Piti tyytyä halogeeneihin. Kaupassa yritin vertailla muutakin kuin hintaa mutta kyllä ne kiinalaiset nyt veti pitemmän korren. Vaikka en tullut katsoneeksi, missä kiinassa ne hilipsit tehdään.

Kotona sitten aloin laittamaan uusia polttimoita. Siinähän meinasi varsin rauhalliselta mieheltä mennä hermo hyvinkin nopeesti. Kyllä pitäisi ensin kauppias, sitten sisäänostaja, tuotteen paketointisuunnittelija, pääsuunnittelija, niiden pomo ja tehdaskin polttaa, hirttää, keittää ja paketoida. Eihän siitä nyt tule yhtään mitään, jos paketin avaamiseen pitäisi olla koko veitsi- ja saksiarsenaali olla käytössä. Miten se muka onnistuu, jos olen toimistossa asioilla samaan aikaan, kun yritän lamppupakettia avata. Ei mitenkään. Vai miten on?

Tuosta hyvinkin pitkälti huomaa, että jotain tautisen tylsiä kynsileikkureita on taas käytetty hyvin luovasti. Voi yhren kerran sentään. Ellei kahrenkin.

Toisaalta tänä päivänä nousi hymynkarekin huulille. Vai mitä sanotte jutusta? Kyllähän darwinpalkinto pitäisi ostaja”paralle” antaa. Miten voi joku ollakin noin pölöjä. Andrea Ermanni, siinäkö seuraava suosikkinimi tulevalle lemmikille? Pitäisikö se itsekin alkaa ”kauppiaaksi”? Tä.

Raahenreissuhan se ei ollut muuten kovin edullinen. Toistasataa euroa sinne ja tänne. Ei näin. Olisi pitänyt eläinlääkäriksi lukea, hyvin pitkälti. Kaiken lisäksi koko auto haisee. Märille koirille. Se on ihan eri asia kuin Märät säpikkäät. Ei haise Volvo nyt kovin hyvälle eli pesua ja sitruunaraikastetta kaipaisi lujasti. Tietääpähän, mitä ensi viikolla tehdään ennen Äijäreissua.

 

Buckinghamin palatsi

Sehän piti ruveta heti kommentoimaan, kun siihen annettiin aihe. Nimittäin laatujournalismia parhaimmillaan tarjoava Iltalehti uutisoi tänään ”kiinteistökuningattaren”  tempauksista. Minä mitään mistään tiedä mutta varsinainen aihe on siis tämä tönö. Ei siinä mitään, kelpaisi minullekin. Autotallillakin sopivasti kokoa ja järvi ihan rannassa. Eikä hintakaan lie mikään mahdoton – ainakaan sellaiselle, joka tälläistä halajaa. Pikkuisen liian ökyä tietysti maalaisen makuun mutta ronskin näköinen rantasauna pelastaa paljon. Sekä Kivijärvi, jonka tiedän hyväksi järveksi. Olen siinä useammankin kerran eläissäni uinut. Mutta varsinainen helmi osui silmään ilmoituksen lopussa: Maasto tasamaata ja rinnettä. Kauniisti istutettu puutarha, järvenranta lähellä luonnontilaa. Järvenranta lähellä luonnontilaa? Siis niinku mitenkä? Tahtoo sanoa suomeksi, että ”järvenranta on rytöläjä, jonka perkkaamiseen menee ikä ja terveys sekä hampaat ja henkselit”. Tai ”järvenranta on siinä kunnossa, kun sen ostimme”. Tai ”järvenranta on ihan siinä rannassa”. Voisihan se tietysti olla rakennettu täyteen petonkilaituria, johon pääsisi isollakin paatilla. Ainut vaan, että Kivijärvi on kivinen järvi ja paatissa herkkä pohja.

No, kaiken kaikkiaan ilmoitushan on kaikessa muussakin aika korni. Mutta näinä aikoina on erotuttava joukosta (vaikka Jouko sanoisi mitä) ja tehtävä asiat toisin.

%d bloggaajaa tykkää tästä: