Kategoria: uutiset

Lisempää poppareita

Maalainen on ollut hiljaa. Liian kauan. Se kostautuu nyt. Taisi tulla plokiton tammikuu. En edes muista milloin olen pitänyt puolentoista kuukauden tauon yleismaailmallisessa huutamisessa tai muuten vaan älämölössä. Mutta nyt on pakko avautua. Ei riitä hyvän ystävän kanssa tappikahvit, ei facen tai sanomalehtien uutiskommentoinnit, ei mikään. Pakko avautua.

Mikä muuten siinä Trumpissa viehättää? Mikä muuten siinä Trumpissa inhottaa? Siinä on kaksi kysymystä, joiden välissä ei ilmeisesti voi nykypäivänä olla. Olet joko puolella tai vastaan. Empiirisen havainnon perusteella vastustajapuoli on niskan päällä ns. ’demokraattisissa’ maissa. Toisaalta taas puolestapuhujiakin näyttäisi löytyvän.

Nytkö maalainen paljastaa poliittisen taustansa ja ajatusmaailmansa?

Minullahan meinasi mennä hermo ja menikin tässä yksi aamu. Luin nimittäin erehdyksissäni taas paikallisen maakuntalehden pikku-uutisia. Tai keskikokoisia uutisia. Niitä, joita viljellään nettisivustoilla. Saattoi se päätyä painettuunkin lehteen mutta sitä en olisi enää kyennyt lukemaan menettämättä täysin järkeäni. Sitä vähäistä ja olematonta. Sieppasi niin pahasti, että menin lähes siltä istumalta hakemaan kahviosta laskiaispullan, koskapa lihapullia ei ollut saatavilla.

Minä joka olen parhaan grilliruuan ystävä ja joulu ilman kinkkua on katastruufi, syön tämmöisenä tavallisena arkipäivänä helmikuun pakkaspäivinä niin paljon täysin lihatonta ruokaa, että ihan pelottaa. Jos pian muutun ituhipiksi. Puunhalaajaksi. Entäs jos alan maihareissa kulkea ja menen Pyhäjoelle mielenosoitukseen? Mitäs sitten jos joudun putkaan ja vaimo itkee kotona, että kaikki lähti punaisen lihan syömättä jättämisestä?

Mikä ihme poliitikoita riivaa? Tai niin no, riivaahan niitä kaikki. Me, sinä ja minä, liikennevaloissa, mediapeli ja kaikki maalaistollot. Senkö takia ne päästelee suustaan mitä sattuu? Minusta Pitko ja Trump ovat ihan samanlaisia. Silti he ovat eri leireissä. Millä niistä selvän ottaa?

Vastaavasti minä voisin vaatia (jos olisin siinä asemassa ja minulla ylipäätään olisi kouluikäisiä lapsia), että meidän lapsille ei saa syöttää kuin liharuokaa koulussa, koska saavat kotona vain kasvisruokaa! Mitä tasa-arvoa se on, että lihansyöjät pakotetaan ituja ja ruohoa syömään?

Alussa mainitsin Trumpin. Sen verran voin paljastaa, että seuraavat neljä vuotta ovat todella mielenkiintoiset. Joltain kantilta katsottuna jopa hauskat neljä vuotta on tulossa. Se on kuulkaa aivan turha räpiköidä täällä sysipimeässä aslakinmaassa. Ihan turha huutaa länteen tai itään mitään tasa-arvosta, humaaniudesta, veljeydestä, kulttuurista, demokratiasta, rauhasta ja ilmastonmuutoksesta. Meille ei jää kuin katsojan (ja kärsijän) osa. Eli popcornit, sipsit ja limukat esiin. Show alkaa.

Nollat ei merkkaa mitään

Se on tullut näemmä kesä. Mitä tulee noihin tiedotusvälineiden ”uutisiin”. Heti kärkeen pari tarkentavaa kysymystä: Kun liikuskelet ulkona, luonnossa, niin tarkkailepa puiden ja vihreän lehvästön oksistoa sillä mielellä, että montako ihmistä, kissaa, koiraa tai muuta näätäeläintä näet siellä killumassa? Ja jos näet, niin onko ne hyvinvoipaisen näköisiä vai kuolleita kettanoita?

En nimittäin mitenkään jaksa taas ymmärtää a) lehdistöä, b) nuorisoa ja c) pelastuspalvelua. Tietenkin ymmärrän niitä noin yleisesti mutta aina välillä tulee semmoinen kädet silmille fiilis. Kuten nyt tätäkin ”uutista” lukiessa. Herää vain hämmästyneitä kysymyksiä mm. siitä, että onko 2-18 euron arvoinen frisbee niin arvokas, että sen perässä pitää pyrkiä luultavasti tammeen ja jäädä jumiin jonnekin taivaan ja maan välille ja eikö tuolla pelastusarsenaalilla olisi muutakin käyttöä? Ja mikä ihmeen vimma ihmisellä on oikeasti pyrkiä nolaamaan itsensä?

Jos tässä maassa olisi yhtään rehellistä oikeutta, kiipeilijälle laitettaisiin postissa pelastusmaksu, sanotaanko vaikka 5000 euroa (nollathan ei merkkaa mitään – tietääkseni). Kiipeilisikö vielä sitten ilman tikkahia? Jäisi jumiin luultavasti tammeen.

Tästä ”uutisesta” tuli mieleen melkein joka toinen kuukausi lehtien pikku-uutisissa oleva otsikko: Palokunta pelasti kissan puusta. Voi yhren kerran! Jos minäkin aina soittaisin palokunnan, kun koiramme ajavat kissan puuhun, niin maallakin olisi häly päällä useamman kerran vuodessa. En ole vielä koskaan nähnyt semmoista kissaa, joka olisi kuollut puuhun janoon tai nälkään enkä puun juurella läsähtänyttä kissaa. Tietysti voidaan aina sanoa, että vpk saa tämmöisissä tapauksissa hyvää harjoitusta, jos muilta kiireiltään ehtivät mutta pitääkö siitä aina koko kansalle ilmoittaa? Ilmeisesti pitää, koska oikeita uutisia ei ole. Ollut enää vuosiin.

 

Närästää

Mitäs seuraavaksi kiellettäisiin? Onhan meillä jo sentään kilpailuvirasto saanut maidon hinnan nostettua tasolle, joka kirvelee maidottomankin elämää. Muualtakin kuin suolistossa. Aamulla uutisissa kerrottiin Suomen tullista, joka on suorastaan nerokas. Tämä tietysti yritettiin vesittää tullijohtajan suulla, että ”Kukapa meistä veroja haluaisi maksaa, mutta valitettavasti tulli joutuu viranomaisena soveltamaan voimassaolevaa lainsäädäntöä ja meillä ei ole siihen vaihtoehtoja”¹. Mutta viimeisin ’ilo’uutinen on tietysti kansan rakastama Lotto. Eihän se nyt ole laitaa, että lottoarvonta näytetään verorahoilla kustannetun tv-talon tiloista ja toimesta ja maksetaan siitä vielä. Ylelle.

Mullehan ei ole ihan auennut se, miksi se on muuten laitonta kuin Viestintäviraston mielestä? Ja siis siinä mielessä, koska lakiteksti kieltää Yleltä mainostamisen. Varsinkin maksetun mainostamisen. Kysehän on siis siitä, että Veikkaus maksaa Ylelle vuosittain muutaman miljoonan lottoarvontojen näyttämisestä. Entäs jos Veikkaus ei maksaisikaan eikä Yle huolisi rahoja? Kielletäänkö se sitten? Saako Urheiluruudussa näyttää vakioveikkaustuloksia tai totoa? Tai hiihtokisojen mainostauluja? Pitääkö Veikkauksen maksaa siis Maikkarille ja sen vielä näyttää omia mainoksiaan ko. ohjelmaa ennen ja jälkeen? Sitäkö tässä ajetaan takaa? Arvotaan seitsemän kanavaa ja kolme lisäkanavaa.

Pahemman kerran närästää nyt. Sekin vielä, että 42 vuotta kaksi virallista gerlanderia on valvonut joka viikko suurta hupia ja nyt se onkin laitonta. Kaikki aikaisemmat lottovoitot pitää täten hylätä laittomina. Veikkausvarojen jakaminen ympäri pitäjää pitää varmaan kieltää.

Mua taas huvita mikään.

1. Linkki tulli-uutiseen

Eksynyt

Minua ei enää edes melkein naurata. Huvita. Korkeintaan hymähdin. Mutta on se surkuhupaisaa. Vai pelkästään hupaisaa tai surkeaa? Sitä sitten vielä ajatuksen kulkiessa miettii, että kuinka paljon meille ei kerrotakaan.

Luin nimittäin ”uutisen” keltaisesta lehdestä, jonka hyvä ystäväni minulle linkkasi. Heti jutun luettuani mieleeni pasahti huumorimies Leikola. Hän on se, joka hymähdyttää joskus myös. Ehkä useammin kuin vr. (Pahoittelen paikoin karkeaa kieltä, mutta se ei ole minun kieleni).

Vieläkin ihmettelen, enkä varmaan koskaan lakkaa – ihmettelemästä. Lopuksi hyväksi: Vr liikennöi harvalukuisille asemilleen silloin kun sille sopii. Autoilija ajaa sinne, mihin on matkalla.

Mitä todella tapahtui

Viikonlopun Kalevassa oli työpaikkailmoitus, jonka mukaan paikallinen lehti etsii riveihinsä kesäharjoittelijaa. Hmm. Jos viitsii lukea yhtään mitään päivittäistä toimitettua paperilehteä tai niiden kevennettyä verkkoversiota, ei voi todeta kuin sen, että suurin osa nykyisistä ’uutisista’ on jo nyt harjoittelijoiden tekemiä. Lisättynä lukijoiden lähettämillä kuvilla ja otteilla lehtien verkkosivujen keskustelupalstoilta. Tämäkö on sitä journalismia, jota halutaan kuitenkin pääasiassa täysijärkisille myydä? Tietenkin lisättynä nelivärimainosliitteillä, joita ainakaan maalainen ei juuri koskaan 1,3 sekuntia kauempaa pysty vilkaisemaan.

Eräällä kahvitauolla määrittelimme sitten tämän tulevan kesäharjoittelijan työnkuvaa. Harjoittelijallehan ei tarvitse maksaa ihan täyttä toimittajan palkkaa, joten asiavirheet ja huono suomen kieli laitetaan vain kokemattomuuden piikkiin. Kesällä osa toimittajista ja kuvaajista on koko ajan jollain lomantapaisella ja freelancerithän on jo oletuksena turha kustannus, joten annetaan harjoittelijalle myös kamera. Ellei hänellä satu olemaan omalla rahalla maksettua älypuhelinta, jossa on kamera. Ja kun kesällä lomat pyörii, niin voihan harjoittelija illan päätteeksi myös oikolukea sen lehdentekeleen ja taittaa. Taitto-ohjelmat ovat nykyään niin helppokäyttöisiä, ettei siihen mitään opastusta tarvita. Viikonloppuisin harjoittelija voi toimia myös vastaavana päätoimittajana ja pääkirjoitustoimittajana, kun varsinaiset pääihmiset ovat mökeillänsä tekemässä jotain – tarpeellista.

Tämän kaiken jälkeen, kun harjoittelija valvoo painokoneen rullaamista, hän voi siemailla kahvia ja vähän huoahtaa tai vaihtoehtoisesti vastata kaikkiin vihaisiin palautesähköposteihin, joissa vaaditaan päitä vadille huonon journalismin tasosta. Kun painokone joskus puolen yön jälkeen pikkuhiljaa hiljenee, harjoittelija pakkaa jakeluautonsa ja lähtee viemään uunituoreita lehdyköitä tilaaville asiakkaille. Siellä jossain lehmälaitumen ja tulvivan Siikajoen välimaastossa voi sitten ähkiä volkkaria työnnellen ja ihmetellä, että tätäkö se kesäharjoittelijan työ on? Kun harjoittelija aamuksi palautuu taas lehdenjakokierrokselta on turha enää mennä nukkumaan, koska kello on jo kahdeksan. Siinä on kolme-neljä tuntia aikaa soitella tilaamattomille asiakkaille ja myydä kestomääräaikaistilausta tai vaihtoehtoisesti myydä mainostilaa sittarille ja liiterille. Ennen iltapäivän juttujen metsästystä.

Asiakkaan ei enää tarvitse ihmetellä huonoa journalismin tasoa. Kun sitä ei ole.

Uusi termi

Joskus sitä ihan ihmettelee, mistä näitä erikoisuudentavoittelijoita sikiää. Enkä tarkoita nyt mitään Markus Kajoa. Kuuntelin taas aamulla raadiota, niin kuin kuuntelen yleensä aina arkiaamuisin töihin mennessä. Koska menen töihin yleisesti aina samaan kellonaikaan, kuulen myös yleensä aina samat uutiset. Tarkoitan uutiset. ’Uutiset’. Ylen radiouutiset siis. Siellähän se maalaisen piilohuumori taas pilkisti ja korvaan kuiskutteli.

Seitsemän aamun peili ja sää (miksi se muuten on peili? Peili?! Haloo! PEILI?) sisältää 15 minuuttia asiaa, joka on tai pitäisi olla täyttä asiaa. Tämän aamun uutisissa oli osio, joka kertoi Neste Oilin Pietarin toimipisteiden lisääntymisistä ja laajentumisista. Haastateltiin siinä jotain tosi isoa herraa, päällikköä, suunnittelijaa. Sitten se lause tuli sieltä, joka antoi tähänkin perjantaihin sopivan tiristyksen. Suora lainaus: ”… ehkä meillä se kohderyhmä koostuu tälläisistä varakkaammista henkilöistä ja keskiluokasta ja sitten Gazprom Neft ja Lukoil kilpailee ehkä siellä hintaherkässä asiakassegmentissä.”

Siinäpä oli taas kerran osuvasti kerrottu uusin sanankääntein nykypäivän luokkayhteiskunnan alimmasta kastista. Suomeksi köyhistä. Onko Neste Oil öljynjalostamojen Sampo-pankki? Asiakkaat tuovat mittarikentälle näytille vain ruosteisia japsiromuja ja todelliset maksavat asiakkaat, jotka ajavat hintavilla eurooppalaisilla premium-merkeillä jäävät ikään kuin sivuun ja pimentoon, eikä se sovi öljy-yhtiön vihreään imagoon? Puistattaa! Joku tietysti vetää tästäkin melonin nenäänsä ja muistuttaa, että nythän puhuttiin itänaapurista ja sen asiakkaista. Kyllä, mutta edellä mainituista öljy-yhtiöistä kaksi toimii myös Suomessa, joista toisen pääkonttori on Suomessa. Toistaiseksi.

Ja asiakkaat tuovat vain hiekkaa pankkisalin lattialle.

%d bloggaajaa tykkää tästä: