Kategoria: apple

Puuttuu, ei puutu – Journey 3

Ihmeellistä säksätystä. Valitusta ja ainaista narinaa. En kuulemma raportoi reissustamme tarpeeksi. Heillä (martoilla) kun ei muisti pelaa ja pitää tätä päiväkirjaa heidän avukseen kirjoittaa. 

  
Lauantai oli kävelykierros. Taisi muuten olla perjantaikin. Kaikki päivät. Täällähän ei ole tehty mitään muuta kuin kävelty, ajettu metrolla ja syöty. Kaikki rahat on ainakin mennyt syömiseen. Tietääkseni. Perjantaina kävimme Kensingtonissa, Notting Hillissä. Hyvin arvokkaan näköistä seutua oli se. Sieltä bussailimme Paulin kahvilan (kannattaa käydä) kautta Piccadillylle ja Applekauppaan. Ihmettelimme väenpaljoutta ja valoja. 

  
Lauantai taas alkoi aamukävelyllä Towerille. Sattui reissun lämpimin päivä. T-paita keli, lähes. Ja kansaa oli omiksi tarpeiksi. Mistä niitä oikein piisaakin? Joka paikkaan. Ja monenmaalaisia. Suomalaisiakin. Onneksi ei liikaa, ettei tule ahdistus, tuska ja ylenpalttinen puistatus. 

  
Emme valitettavasti nähneet kuninkaallisia. Emme edes Katea. Se oli pienoinen pettymys. Mutta komiat on asuinsijat heillä. Siivottavaa on vain liikaa minun makuuni. 

  
Jos en jostain syystä pääse aidon ja alkuperäisen Lontoon taksin kyytiin, niin on ainakin kuva semmoisesta. Että on niitä olemassa. 

Illalla saimme ähkyn intialaisessa. Hyvää, edullista ja täyttävää. Niin kovasti, että maalaiselta lähti taju jo yhdeksältä. Täysin. 

Koska Larrykin katseli ikkunasta, niin minäkin. 

  

30 miljoonaa

Kaikkihan sen tietävät, että maalainen on hurahtanut i-laitteisiin. Joku aika sitten hedelmäfirma julkaisi uuden palvelun ja minä otin tietenkin sen välittömästi käyttöön. Mutta miten sitä oikein ehtii? Nimittäin tarjolla on noin 30 miljoonaa biisiä kuukausimaksulla ja ensimmäiset kolme kuukautta ilmaiseksi. 

Karkeasti yksinkertaistaen: jos haluaisin kuunnella kaikki, menisi siihen noin 170 vuotta. Helppoa kuin heinänteko. Melkein sama asia mutta ei sinne päinkään on katsoa youtuben kaikki videot. Vasemmasta laidasta alkaen. 

Mutta meninkö halpaan ansaan? Tai ei välttämättä halpaankaan. Minähän kuuntelen nytkin kolmatta kertaa tänään samaa levyä. Eihän siinä ole mitään järkeä. Vaihtoehtojakin kun olisi. 

Ja olkaapa tarkkana kuin porkkana, kun joku ehdottaa teille, että kuuntelepa Fallulahia. Ja pidetään nimi mielessä – hyvin tarkasti – kun se kirjoitetaan hakukenttään. Eikä kirjoiteta Fallujah.

Yksinkertainen, yksinkertaisempi, maalainen

Voi yhren kerran, ellei peräti kahrenkin. Maalaiselle taas paljastui asioita, joista useimmat olisi melko hiljaa mutta ei tietenkään maalainen.

Minähän pitkin talvea surffailin netin vasemmasta äärilaidasta oikealle, kun etsiskelin kuulottimia puolivakavaan harrastuskäyttöön. Ja kun ollaan perimmäisten äänien kanssa tekemisissä, ei tietenkään etsitty mitään pilipalileluja. Katsos kun maalaisella oli tiettyjä reunaehtoja. Niin kuin aina.

Mullehan esiteltiin jo viime kesänä aivan ultimaattum-kuulokkeet. Merkkiä en muista mutta lentäjät kuulemma käyttävät sellaisia. Spekseissä lukee mm. vastamelukuulokkeet, ulkoisen äänilähteen kytkentä jne. Mallia kallis. Tietenkin. Sitten joskus. Budjettiluokassa kun ollaan ja bluetoothia pitäs saada, niin vaikeaksi menee. Liian vaikeaksi.

Maalaisellehan se sitten tipautettiin ässä hihasta viime keväänä ja jostain aivan käsittämättömästä syystä konkretisoin sen vasta tänään. Mullahan on semmoisia vanhempia keltaisia Peltoreita parikin kappaletta. Täysin toimiva iPhone ja mielen sopukoista kaivoin iLaitteen pakkauslaatikon sisällön mieleeni: siellähän oli semmoiset täysin mitättömät korvanapit. Jotka ei suostu pysymään korvissa mutta Peltoreissa on se verran voimallinen jousipaine, että päivän Huskuttelu oli kuulkaa iloista hommaa U2:n tahdissa. Ja kysymys kuuluukin: Miksi vasta nyt?!

Edistystä

Hohhoo heti alkajaisiksi. Innoistuin taas jostain merkillisestä syystä hyvin pienimuotoisesta ohjelmoitsimisesta. Edistystä on tapahtunut joillain osa-alueilla. Suurimmalle osalle netin käyttäjistä html5 kuulostaa hyvinkin kryptiseltä tai vaihtoehtoisesti kemialliselta kaavalta tai peräti joltain sydänlääkkeeltä. Mutta alaa seuraavat ovat odottaneet ko. lyhennettä kuin (tähän väliin vapaamuotoinen fraasi, esim. kuuta nousevaa).

Ihan pikkuriikkisen esimerkin tein kohtaan Öhkömölliäiset. Nyt siis pitäisi isolle osalle tavan selaajista tulla video näkyviin ilman erillistä ohjelmaa tai muuta sumplimista. IE:n käyttäjille semmoinen varoitus, että teitä minä en kunnioita kyllä pätkääkään.

Sitten ihan ohimennen tässä kävi asiakas. Varsin fiksu ja miellyttävä. Vanha tuttu siis. Hän oli saanut juurikin uuden puhelimen. Oooh. Aaah! Kuinka kaunis! Briljantti. Nerokas!

Minäkin hipelsin sitä parikymmentä sekuntia ja niinä sekunteina mieleen tuli semmoinen ajatus, että nyt on Omenatehtaalla taas kova homma tehdä irtiotto. Varsinaisesta käytöstä ja käytettävyydestähän en sano mitään, ennen kuin pääsen oikeasti sitä räpeltämään mutta kyllä nyt viimeistään voi sanoa, että Symbianista olisi voinut luopua viisi vuotta sitten.

Kaikkea sitä

Alkoi ottaa kupoliin, kun soittolistassa alkoi tulla samat biisit turhan tutuiksi. Siispä ennakkoluulottomasti internetin ääreen. Eikä tarvinnut mennä edes kovin kauas. Maalaisellahan on Omenatuotteita, jos joku ei sitä tyhmyyksissään vielä ole tajunnut. iTunes on soittanut meille joulumusiikkia jouluisesta soittolistasta, jossa on lähes 400 kappaletta ja 21,5 tuntia musiikkia. Mutta tutuksihan nekin aikaa myöten käy. Siis näpyttelin hiirellä auki Radio-osaston. Voe mahoton paekka! 7000 radiokanavaa vapaasti kuunneltavissa. En ole vielä ehtinyt ihan kaikkia kuuntelemaan alusta loppuun. Eräskin kanava soittaa joulumusiikkia 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa, 52 viikkoa vuodessa. Olisko siinä tarpeeksi himmelimusaa? Tä. Täytyy uuden vuoden jälkeen varmaan vaihtaa kanavaa. Valinnoissa löytyy.

Kampin joulupallot

Päivin sekä öin

Olen addiktoitunut, vakavasti. Joidenkin mielestä jopa sairaalloisesti, mahdollisesti. Ja jottei tästä tulisi pelkkää lausuntaa, siirrytään aiheeseen.

Mikä se laite on, joka soittaa mulle taustalla U2:sta, Juha Tapiota, Johnny Cashia, Jenni Vartiaista ja kaikkea muuta kivaa ja siinä samalla surffailen, päivitän FB-statusta, näytän rakkaalleni valokuvia ja vaikka tarkistan sähköpostit jossain välissä? Illalla tsekkaan Hesarista Wagnerin ja matkoilla katson elokuvia. Tietämyskone? Ei. Läppäri? Ei. iLuuri? Ei.

Minähän ennustan nyt, kun se on niin helppoa. Kymmenen vuoden kuluessa kotitietokone sen vanhassa ja varsinaisessa merkityksessä on historiaa. Tulee henkilökohtaisten mobiililaitteiden aika. Älypuhelimet, tabletit, sulautetut tsydeemit yms. yms. Tämä iLaite, jolla tämänkin tekstin tuotin, on vain esiaste. Ja nerokas sellainen. Pitkälle on kyllä tultu Commodoresta ja Sinclairista, Cobolista ja Lispistä, MS-Dossista ja CP/M:stä. Enkä ole ollenkaan siitä pahoillani. Kiitos siitä diktaattori Jobsille.
Tämäkin päivä on hyvä päättää: ”Päivin sekä öin”, J Tapio.

Leluja

Maalaisellako puhti lopussa? Kun ei tekstiä synny. Tyhjästä on paha nyhjästä vaikka jotkut tekee niinkin. Toisaalta taas ei aina jaksa vaahdota niin eipä ole tullut kirjoiteltuakaan. Paitsi nyt.

Maalainen sai viikko sitten lelun käyttöönsä. Se on nerokas, briljantti, upea, uskomaton. Se on iLaite. Hih. Josta seuraa tietysti kysymys, miten sitä on voinut olla ilman näinkin pitkään? Sitä kun vähän tälleesti höyrähtänyt, niin kaikki pienet (ja kalliit) lelut saa aina sellaisen virneen naamalle, että pelottaa korvien puolesta. Ettei tipu suuhun ne kokonaan. Hallitushan ei oikein innostunut, kun se on vain laite. Mutta maalainen on senkin edestä innostunut. Jääpähän perheen pääkone enemmän sitten hallituksen käyttöön, jota hän tuskin kauheasti vastustaa.

Kunnianosoitus aikamme nerolle ja visiönäärille.

%d bloggaajaa tykkää tästä: