Kalijupää

Tiedättehän suomalaiset? Nuo ikuiset kahvinlipittäjät. Menetpä naapurille tai tuttavalle kylään, et voi välttyä ainakaan kysymykseltä ”Otatko kahvia?”. Tai tapaat kaupungilla ystäväsi vuosien takaa tai lähempääkin – esimerkiksi eiliseltä – ja menette, niinpä tietenkin, kahville. Coffee Houseen, Pressoon, Teboilille, Starbucksiin, mäkkärille, sittarin sisäkahvilaan tai jonnekin. Kahvi istuu suomalaisessa kuin sisu, sauna ja tervakin. Tai ainakin sauna. Tiedätkö montaakaan supisuomalaista, joka ei kävisi edes joskus saunassa? Tiedän yhden.

Mutta se musta, kitkerä, pahanmakuinen myrkky jota pitää aina jäähdytellä. Mikä siinä ihmistä kiehtoo? Mehu olisi makeaa, pelkkä vesi terveellistä (on se kuulemma kahvikin, paitsi ensi viikolla, kun ruotsalaiset julkistavat taas jonkun tosi tärkeän tutkimuksen), teetä juovat jotkut, hiilihapotetut vedet ja niiden kerrannaiset eli limsat olisi myös yksi vaihtoehto. Mutta ei. Pitää keittää kahvit. Elävä esimerkki maalaisen elämästä: Esimerkiksi viikonloppuisin kun on enemmän joutoaikaa, maalla keitetään aamulla kahvit. Sitten yritellään heräillä ja ollaan tekevinään jotain ja lähdetään koirien kanssa lenkille. Lenkiltä tullessa keitetään varmuuden varoiksi kahvit. Koska on herätty kuitenkin luterilaisen aikakäsityksen mukaan aivan liian myöhään, ei ole nälkäkään kun vasta joskus. Eli iltapäivällä keitetään iltapäiväkahvit. Tai kahdet. Ja tässä vaiheessa ei olla edes illassa vielä. Iltaisin ei kyllä keitellä kahvia paitsi jos on vieraita kylässä. Silloin tietenkin. Vuorokauden aikaan ja viikonpäivään katsomatta.

On turha tulla mulle väittämään, että olen riippuvainen iLuurista (josta tietenkin olen) tai internetistä (josta tietenkin olen) tai että joku on alkoholisti (niin kuin joku onkin) tai ei osaa elää ilman saunaa (eikä kukaan osaakaan) tai joku pelaa kaikki rahansa (niin kuin pelaakin), koska kaikki ovat kuitenkin riippuvaisia kahvista. Tavalla tai toisella. Nykyaikana on tietysti paljon sellaisiakin, jotka ei kahvia juo mutta kerroppa mulle heti kärkeen, montako teekuppilaa tai mehukuppilaa on matkalla Oulusta Helsinkiin? Niinpä niin.

Kahvi on myös bisnestä. En tiedä yhtään toista niin hyvällä katteella myytävää tuotetta. Joidenkin määreiden mukaan 500 gramman kahvipaketista saisi noin 50 kupillista kahvia. Oletan, että pikkukupillista. Ehkä 20-30 yöastiallista eli mukillista. Empiirisen havainnon mukaan kahvi maksaa noin eurosta noin kolmeen euroon riippuen paikasta, ajasta, kahvilasta ja ehkä jopa laadusta. Tehdäänpä laskelma heikoimman esityksen mukaan eli euron kuppi x 50. 50 euroa. Ja Moccamaster keittää täyden pannullisen noin 10 minuutissa. Tunnissa ehtii siis vähintään 5 pannullista keitellä. Melko hyvä tuntiliksa. Sitten jos erehtyy ’fiiniin’ paikkaan, niin kuppi maksaakin kaksi euroa. Ehkä hieman isompi kuppi muttei kuitenkaan kahden normikupin kokoinen. Eli 30 x 2. Tästäkin tulee hyvä tienesti. Siinä voi melko huoletta laitella kuohu- ja kahvikermat maitojuoman lisäksi tarjolle, samaan hintaan. Joku huutelee närkästyneenä siellä takana, että eihän missään kahvilassa mene viittä pannua tunnissa. Ei menekään. Useimmiten menee enemmän. Joskus harvoin vähemmän. Ja vaikka menisi oleellisestikin vähemmän, niin kate on silti kohdallaan. Vai uskotteko tosiaan, että kahvilanpitäjä myydessään euron kuppi maksaa kahvipaketista 3-5:een euroa? Hohohohooo.

Ja suomalaiset ei lopeta kahvinjuontia. Sehän kyllä olisi kuolemaksi koko maalle. Meinaan bisneksen kannalta. Mutta kai sillä kahvin hinnalla saa joku tolkku olla?

Maalainen ottaa yleensä kahvin mustana. Kaljupäänä. Kaffe Brutaale.

  1 comment for “Kalijupää

  1. MK
    1.10.2013 at 17.36

    Kaffe Brutaale, likaiseen mukiin. :))

Comments are closed.