Palaa, ei pala – Journey 3

Vuosi sitten ystävä kysäisi, että mennäänkö konserttiin. Ihan hetken mietin ja sanoin, että mennään vaan. Sitten piti ajatus myydä myös hallitukselle. Eli alettiin etsiä sopivaa kohdetta. Konsertteja näes järjestetään ympäri Eurooppaa. Pariisia, Berliiniä, Barcelonaa. Päätettiin sitten, että London, koska se on kallein, sumuisin ja saarella. Ja hyvä on, että ovat saarella.
  

Matka alkoi siis konserttilippujen ostamisella. Jonka jälkeen alettiin etsiä sopivia matkapäiviä konserttipäivän ympärille. Viikko Lontoossa tekee rikkaammastakin yksilöstä vähemmän rikkaan. Saati sitten maalaisista. Ja piti kerrasta olla viikko. Hassuja on ne, maalaiset. Ostettiin sitten lentoliputkin. Turskalta. Ei perumismahdollisuutta, tietenkään. 

Sitten majoitusta. Pelkästään Booking.com tarjoaa useita tuhansia vaihtoehtoja ja meidän budjetille sopiviakin satoja. Valkkaa siitä nyt sitten. Tietyillä reunaehdoilla löytyi sitten sopivasti kilometrin päässä Buckinghamin palatsista sopiva 80 neliön apartmentti (neljälle hengelle, ruumiille ei ollenkaan). Lisäksi jonkun matkan päästä edellisestä vähän vastaava. Varasin molemmat, varuksi. Kesä meni sitten vain kevyessä suunnittelussa ja odotuksessa, koska tärkeimmät eli liput, matkat ja majoitus oli varattu jo ennen kesää. 

Jossain vaiheessa loppukesästä peruin sitten sen toisen majoituksen ja aloimme laskemaan aamuja lähtöön. Tietysti piti hankkia passeja, valuuttaa, vaatetusta ja muuta tarpeetonta. 
Lopulta lähtöön oli aikaa enää alle viikko. Lähtöä edeltävänä lauantaina (tiistai-aamuna lento) sain sähköpostia. Melkoisen pysäyttävää. 

”dear customer we regrettably inform you that the apartment you have booked is not habitable after a small fire there today. we are trying to fix the issues. but it wont be donein time for your stay. thanks Xxxxx”

Lähetin hätäpäissäni kysely, että eikö siis mitenkään ole mahdollista?

”Unfortunately its is not possible now. ”

Sillä lailla. 

Meillähän oli sitten käytännössä vuorokausi aikaa etsiä majoitusta Lontoosta, jossa kaikenlaisten häppeninkien takia 80% majoituspaikoista oli varattu. Loput 20% oli noin 300£ yöltä. Justiinsa joo. Kuvien ja asiakaspalautteen perusteelta otettiin Jack The Ripperin kotiseudulta sitten apartmentti. Kysyttiin siinä yhdeltä tuttavalta, että onko asiallista seutua (hän kun näet on asunut Lontoossa joskus). ”Joo, ihan ok. Mutta ei yhtään idemmäs.”

 
Ajettiin Helsinkiin yöksi ja aamulla anivarhain kömmimme punavalkoisen turskan sisuksiin. Jossa kapteeni sanoi, että Lontoossa on sumua, pahoittelemme lähdön viivästymistä. Okei, ei hätää, meillä on melkein kaksi tuntia aikaa bussin lähtöön, johon oli ostettu liput jo Suomessa. Turskan halpa lento otettiin takaisin 3€ kahvilla ja muilla hilppeillä (á 3€). Puoli tuntia myöhässä aloitimme laskeutumisen. Ihan pikkuista vaille maakosketusta kapu yhtäkkiä veti kaasun täysille. Siis täysille ja koneen melko jyrkkään nousuun. Ihan hetken oli matkustamossa hiljaista. Jonkun ajan päästä kapteeni sanoi melko vakaalla äänellä, että laskeutuminen viivästyy 5-10 min, koska kiitotiellä oli ylimääräisiä koneita. Justiinsa. 

Gatwickin kenttähän ei ole ihan pieni sekään. Kilometrin kävelyn jälkeen passintarkastukseen ja siitä vielä puoli kilometriä bussipysäkille. Jossa oli jonoa ja kansaa mutta ei bussia. Lopulta bussi tuli mutta koska olemme budjettimatkailijoita ja liput on ostettu halpabussiyhtiön nettisivulta, jäimme jonon häntäpäähän. Tietenkin. Ja emme muka mahtuneet bussiin. Justiinsa joo. Seuraavan bussin tullessa ryykäsimme suoraan kuskin eteen ja sama homma. Mutta koska tulijoita ei ollut niin paljon, niin mahduimme sitten kyytiin. Ihme epeleitä nämä sumujen saarella elävät. Kaksi tuntia ja 30 km. Ei ihan nopein reitti mutta näissä oloissa halpa, kun neljä henkeä (eikä yhtään ruumista) ja viikon kamat vain 17£. Mihin Suomessa pääsee 20 eurolla? Onnibussilla joskus jonnekin, ehkä. Saimme ihastella sitten brittiläistä rakennusarkkitehtuuria, liikennettä ja elämää. 

  

Ilman koiria matkassa on välillä vaikeaa. Kuuluu tassujen ääntä, tulee etsittyä vesikuppia tarkistaakseen, että onko siinä vettä ja ei oikein tiedä mitä tekisi sen ajan, kun normaalisti on lenkillä. Onneksi ensimmäinen vastaantuleva koira vähän tasoitti tilannetta.