The Päivä – Journey 3

Käskettiin myös The Päivästä kirjoittamaan. Siis matkan syystä ja tarkoituksesta. Se Lontoohan sinällään on vain sivutuote. Tosin jokseenkin erittäin positiivinen sivutuote. 

Päivä alkoi hitaalla heräämisellä, lähes perheriitaan johtaneella aamukahvireissulla (kts.Pääsee, ei pääse), Burger Kingillä ja jonkin tosi tärkeän henkilön kuljettamisella. Jostain syystä saatiin melkein jalat rikki ennen iltaa mutta ehdittiin kuitenkin – ehkä liiankin ajoissa – areenalle. 

  

Maalaiset ja matkalaiset olivat niin innoissaan, että areenalla oltiin kaksi ja puoli tuntia ennen konsertin alkua. Hassuja pikku faneja. 

  

Penkit tosin oli suunniteltu Pinokkiolle ja hänen sukulaisilleen. Mutta ei valiteta pienistä yksityiskohdista. 

Ei kait tuota voi juuri kuvailla. Se pitäisi kokea. Ääni, valo, tunnelma, metakka, yleisö, kaikki. 

  

Nii, sitähän tehtiin juttuja, pariskuntana. Kehuivat pariskuntaa, että ovat niin toistensa näköisiäkin. Ja oloisia. Ja tyylikkäinä reissussa. Tiijä siitä sitten. 

 

Ehkä viimeinen U2-keikka kuitenkin. Bonolla alkaa mennä ääni eikä aina muista sanojakaan. Mutta pojat soitti edelleen hyvin. Suorastaan erinomaisesti. Voi olla, että joutuu taas kuuntelemaan vähän aikaa.