Markkinointia

Joskus on tainnut olla jotain mainintaa siitä, että maalainen harrastaa kaikkien muiden outouksien lisäksi autokaupoissa ravaamista. Aina silloin tällöin, kun ei ole parempaakaan tekemistä (olisi kyllä mutta ei nyt puututa teknisiin yksityiskohtiin). Sattui tässä menneenä viikonloppuna olemaan kaupungissa ilmeisesti kaikissa merkkiliikkeissä jonkin sortin vuoden avausnäyttely. Eli kahvia, pullaa ja makkaraa oli tarjolla yllin kyllin. Laihaa, vahvaa ja sopivaa.

Päivän teemana oli koeajaa vähintään yhtä ’mielenkiintoista’ autoa. Mielenkiintoisuuden asteesta voi olla montaa mieltä mutta mentiin sitten lopulta liikkeeseen, jossa haluttua autoa myydään ja esitellään. Ja nyt varoituksen sana niille, jotka vielä uskovat, että autokauppiaat olisi jotenkin normaalia kansaa. Ei ole.

Sellaisena sivuhuomautuksena; eikö noin periaatteessa jonkun 20-60 t€ maksavan tuotteen markkinoinnissa kannata käyttää paljon erilaisia keinoja myynnin parantamiseksi? Varsinkin tuoteryhmän, jonka myynti on ollut alamaissa jo vuosia. Kun kyseessä on sellainenkin laite kuin auto, niin eikö kansan tietoisuuteen parhaiten sellainen mene, jos sellaisen näkee ihan oikeasti liikenteessä? Tä. Sitäpaitsi sehän on halvinta mahdollista mainostamista, kun antaa asiakkaan tehdä mainostaminen.

Autokauppaan sisälle päästyämme tai osan vielä ollessa oven rivassa kiinni myyjä – jo 35 vuotta autoja myyneenä (mahdollisesti paljon kauemminkin) – pamahtaa meidän eteen ja kysyy melko tylysti, että minkälaista autoa ollaan katselemassa. Koeajajamme yritti ystävälliseen sävyyn ilmaista, että tuota xxx:ää. Hetken päästä koeajaja kävi kysymässä ko. merkkiä koeajettavaksi. En tiedä minkälainen sananvaihto käytiin mutta kohta oli auto pihassa (edelliseltä koeajolta tulleena). Kauppias kysyi sitten, että kuinka pitkään aiotaan ajaa. Ei siis ystävällisesti kysynyt, että riittääkö tunti vai pitäisikö olla kaksi tai niin kuin eräässä toisessa liikkeessä lähiseudulla oltiin erittäin pahoillaan, kun ei voitu antaa autoa koko viikonlopuksi koejoon. Koejaja tähän vastaamaan, että parisenkymmentä minuuttia varmaan riittää (eihän se mihinkään riitä mutta ei ko. liikkeen kanssa uskalla olla kauempaa tekemisissä, etäältäkään). Sitten asiakaspalvelija, myyjä ja autokauppiaiden kunkku päästi sellaisen aivopierun, että menimme sanattomaksi. Kunnes nousi ärtymys ja melkoinen kupla ohtaan.

20 minuuttia oli siis ’vaatimuksemme’. ”Vähemmänkin aikaa voisi ajaa” oli vastaus. Koeajolla tuli sitten mieleen, että mihin jorpakkoon tämän nelivedon voisi ajaa niin lujasti, ettei 20 minuutissa irtoa.

Olen vieläkin niin typertynyt, että en käsitä. Mitä siihen voi sanoa? Eikö se ole autokauppiaan etu, että auto liikkuu mahdollisimman paljon, kun siinä on vähintään Maine Coonin kokoisilla kirjaimilla auton merkki ja malli esillä? Vai pelkäävätkö he, että asiakkaat käy hakemassa auton kilpailijalta. Tässä tapauksessa voi niin käydäkin, jos 30 tonnia maksavaa autoa ei saa kunnolla testata. EI TUU MITTÄÄ.