Autotalot

Huutovaroitus. 

Maalaisen elämässä sattuu ja tapahtuu. Nykyään vissiin harvemmin mutta kuitenkin silloin tällöin. Enimmäkseen sattumukset on jokapäiväisiä tapahtumia, joista maalaisen elämässä tulee elämää suurempia tragedioita, tragikomedioita tai jopa surkeiden sattumusten sarjoja (googlaa). 

Käytin ykkösautoa sen ensimmäisessä katsastuksessa tässä taannoin. Sehän oli kaikin puolin miellyttävä kokemus. Ensinnäkin ajanvaraus tapahtui netissä noin 30 sekunnissa ja hintakin tuli tietoon saman tien. Katsastukseen mentäessä maksoin viranomaisen kehittämän lisäveron mutta melkein kiitollisena. Koska hinta oli tippunut yön aikana 4€. Sitten menin kahviautomaatille ja otin kaakaon. Kiersin autokaupan kahteen kertaan (katsastuspiste sijaitsee autokaupan yhteydessä) ja istuin tovin Optiman takapenkillä. Siitähän ei jäänyt positiivista vaikutelmaa. Kaikin puolin liukas nahkapenkki ja katto poninhännässä kiinni. Eijei, ei semmosta. 

Katsastusinsinööri tuli sitten avainten ja tarkistuslipareen kanssa luokseni ja vähän vaikeahkosti selvitti, että katsastus läpäisty mutta konepeltiä eivät saaneet auki. Vaikka kaksin inssein yrittivät. Sillälailla. Ei se todellakaan auennut vaikka sitten itsekin yritin. Mikä neuvoksi?

Iltapäivällä kotiin mennessä käytin paikallisessa korjaamossa vasta katsastettua autoa. Yleensähän korjaamoon mennään, kun auto ei läpäise katsastusta mutta maalaisen elämässä kaikki on toisin. Tietenkin, sehän on päivän selvää. Annoin heille puoli tuntia aikaa, että jos siinä ajassa ei selviä niin antaa toistaiseksi olla (pihinä miehenä en halunnut maksaa koko tunnista). Sattui siihen samalla sitten ukkoskuuro ja sähköt pätkähtivät. Onneksi ehdin ottaa kahviautomaatista kaakaon. 20 minuutin kuluttua korjaamopäällikkö toi avaimet ja sanoi, ei aukene. Ei sesameilla eikä muutenkaan. Kaivelin sitten siinä lompsaa, kun korjaamopäällikkö sanoi, että sähkökatkos pimensi tietokoneen, ei tartte maksaa. 

En tiedä montako tuhatta kilometriä olin ajanut konepeltivammaisen auton kanssa täysin tyytyväisenä. Säät olivat suosineet  joten pesunestettäkään ei tarvinnut lisätä. Mutta kun ihminen tulee tietoiseksi asioista, häneen iskee pakottava tarve saada tehtyä asioita, joita ei ihan pakko olisi edelleenkään tehdä. Kuten avata konepelti. Yhden viikon selasin nettiä vasemmasta laidasta alkaen ja yhden illan ähräsin paarmojen ja kärpästen syötävänä auton maskin sisään tuijottaen. Tervettä eli ei mutta konepelti pysyi kiinni. 

Päivänä muutamana menin sitten kaupungin arvostetuimpiin kuuluvaan autotaloon, jossa on omistamani auton merkkiedustus. Kävelin huoltotiskille ja kerroin katsastuksesta ja mieliharmistani. Palveluhenkilö kuunteli huoleni ja varasi ajan reilun viikon päähän. Yhden vuorokauden kestin mutta sitten menin kaupungin vähemmän arvostettuun autotaloon, jossa on myös omistamani auton merkkiedustus. Kävelin huoltotiskille ja kerroin katsastuksesta ja mieliharmistani. Palveluhenkilö kuunteli huoleni, teki työmääräyksen ja otti auton avaimet haltuunsa. Saman tien. Maalainen oli melkein hölmistynyt, että huomasi jättäneensä lompsan työpaikalle. Sillälailla. Onneksi autotalossa oli ajokkeja joista valita. Alle tunnissa tuli tekstiviesti, että auto on valmis. Uskomaton show. 

Kotiin mennessä yritin soittaa siihen edelliseen autotaloon peruakseni viikon päähän varatun ajan. Kolmen minuutin jonottamisen jälkeen annettiin mahdollisuus jättää soittopyyntö. Tietenkin tein niin. Typerä maalainen. Maanantaina uudestaan soittamaan ja nyt ei vahingossakaan laiteta mitään soittopyyntöjä. 

Alan pikkuhiljaa kallistua sille kannalle, että on tässä maailmassa joku vika. Ehkä ei joka kohdassa mutta erittäin kalliissa autotalossa ainakin. Koska – kuuntele tarkkaan – miten on mahdollista, että jonotin yli puoli tuntia puhelimessa kuunnellen jotain teostovapaata (erittäin huonoa ja huonolaatuista) musiikkia (sama kappale melko monta kertaa) ja sitten kun vihdoista viimein joku älyllinen olento vastasi puhelimeen, meni varatun ajan peruuttamiseen noin 20 sekuntia? Valehtelematta olisin samassa ajassa käynyt ko. autotalossa fyysisesti ja perunut ajan. Jopa surullisen kuuluisan vihreän aallon liikennevalojen kautta ajettuna. Saati sitten jos tämäkin olisi älytty tehdö mahdolliseksi netin kautta. Voihan siellä varata ajan niin miksei myös perua?

Pikkuhiljaa alkaa mennä hermo autoliikkeiden jämähtyneisyyteen. Jonnekin kasarille. Maailma ei toimi enää niin. Ei toimi. Taas huvita mikään. 

Post navigation