Jokavuotinen

Taas näyttäisi olevan aika. Se aika, jolloin vähämieliset ja kaikin puolin värisokeat majavat heittelevät jouluvalomyttyjä rappusilta. Mullahan ei hermo taas kestä ollenkaan. Olen kyllä turtunut tai sitten maailmassa on tapahtunut parantumista. Hohohohooo. Nimittäin en näe enää niitä hirvityksiä niin paljon. Tai jotain. Rouvalle tuossa eräänä iltana puhuin, että ensi kesänä minä rakennan puusta asioita. Joihin viritän syksymmällä ledivaloja, ledinauhoja, xenoneita. Käyn vaikka Valostoresta hakemassa semmoiset viritykset, että siinä saa kyläläiset ihmetellä. Tosin voihan se olla niinkin, että maalainen taas puhuu ja uhoaa mutta vuoden päästä ei ole tapahtunut yhtään mitään. Vain yksi tuhnu.

Oliko jotain asiaakin? No ei varsinaisesti. Koskaan. Ikinä.

Post navigation