Juokse Dione, juokse

Kävimme naapureiden kanssa vähän rannalla kesäloman viimeisiä hetkiä viettämässä. Tietysti eläintarha oli mukana ja meinasi jäädä sinne. Katsokaas kun yksi on sellainen, että vettä nähdessään (siis sellaista, jossa voi kahlata, ei vesipesuhanaa) menee veteen eikä tule pois. Ja kuten videosta voi huomata, rantaa piisaa. Tällöin syntyy kaksi ongelmaa: Ensinnäkin koiruus pääsee kauaksi ja toiseksi tuulen yläpuolelle mennessään ei kuule kutsuhuutoja ollenkaan. Tästähän seuraa se positiivinen seikka, että maalainen kävelee rannalla kilometritolkulla ja verbaalisesti kiskoo koiria takaisin lähtöruutuun.

Toinen koira – tai oikeammin sanottuna viimeisin koira (tällä hetkellä) taas juoksee kuin se kuuluisa päätön kana. Niin kuin voi videosta tietysti tarkkanäköisimmät huomata täten myös. Minulta loppui kopterista akku kesken kaiken ja lensin sentään melkein täysiä koko ajan. Eli vauhtia piisasi. Toisella akulla olisin jatkanut juoksuttamista mutta iski tekninen ongelma laitteistoon, joten koiraparka joutui ihan ilman virikkeitä juoksemaan. Ei menoa haitannut. Se hyvä puoli tuossa rantakeikassa oli, että nukkuivat sunnuntaiaamuna melkein yhdeksään. Kaikki. Se oli ruhtinaallista.

Videossa on ääniraita. Älkää minua syyttäkö. Löysin yhden vanhan tekeleen ja vähän remiksasin. Kauheaa.

Post navigation