4. Matkaan

Se tapahtui ihan tavallisena lauantaiaamuna. Keväisenä aamuna. Aurinko paistoi ja tunnelma oli korkealla. Kukaan ei tietenkään voinut siinä vaiheessa tietää, mitä kaikkea matkalla tulee vastaan.

Lähtö tapahtui Raahesta suurinpiirtein tasan yhdeksältä eli noin puoli kymmeneltä. Sitä ennen oli tietenkin pakattu auto, lähdetty maalta, käyty lemmikkieläinkaupassa ja kaikkea muutakin tohinallista. Ensimmäinen vesisade pasahti tietenkin jossain Sievissä. Siinä samalla soi maalaisen puhelin ja siinä sovittiin juhannusasioista. Tai yritettiin sopia. Akku loppui, laturin etsintään ja nokialaisen käynnistämiseen meni se kolme minuuttia. Se saattoi olla ratkaiseva aika. Jatkoin puhelua tästä katkoksesta huolimatta ja pääsimme sopimukseen puhe-elimen toisessa päässä olleen henkilön kanssa. Ja sitten kävi niin kuin tämmöisissä tapauksissa tapaa käydä. Ei oltu päästy kotoa edes kahtasataa kilometriä – kun matkaa oli jäljellä vielä 2000 km ja pystyimme eksymään! Kyllä! Tutulla tiellä, kartan ja navin avulla se on todella mahdollista. Eikä edes kovin vaikeaa. Eihän siinä muu auttanut kun jatkaa valitsemaamme suuntaan, koska oikealla puolellamme oli niin iso järvi, ettei siitä katumaasturilla yli mennä.

Mutka kokonaisuudessaan oli ehkä 50 kilometriä mutta ajallisesti menetimme ehkä 10 minuuttia. Että ei hätää ja panniikkia tässä vaiheessa. Pudotettuamme maalaisten kissat lomahoitolaan Keski-Suomeen pääsimme vihdoin kohti laivarantaa. Tässä vaiheessa kaikki normaalisti.

Lähes kaikki tietää, kuinka laivaan ajetaan, joten ei siitä sen enempää. Laivassa piti hirveällä tohinalla mennä ostamaan buffetillalliselle liput, jotta saataisiin syödä siten kuin laivassa kuuluu syödä eli seisovasta pöydästä. Voi ahistus ja tuska sitä ahtauden määrää, joka maalaisen ja matkakumppanit saavutti illallisen loppuvaiheessa. Oloa ei helpottanut laivan diskoon järjestetty euroviisuilta, jossa ei oltu kuultu mitään hyvästä äänentoistosta. Biisithän oli tässä vaiheessa niin tuttuja, että eipä niistä oikeastaan tarvinnut nauttiakaan. Mutta kuten sanottu, äänentoisto oli syvältä ja poikittain. Menin sitten 750 km ajomatkan päätteeksi hyttiin – tietenkin tax free -myymälän kautta. Unta ei tarvinnut kovin kauan houkutella ja hyvänä apuna siinä oli tasainen hurina/jurina. Semmoinen taustahurina.

Hämärästä aamunkoittoon saavuttuamme olimme Tukholmassa. Auton navi oli autokannen uumenissa mennyt väliaikaisesti sekaisin ja yritti ohjata meitä hätäännyksissään Turun satamasta eteenpäin. Senhän tietää, että Vikingin Tukholman terminaalissa tämä ei ole kaikkein soveliain ratkaisu. Siitä onneksi selvittiin auton sammutuksella ja uudelleenkäynnistyksellä (kuulostaako tutulta? Linux-miehelle se on käsittämätöntä). Tosin tämäkin piti kaikessa järjettömyydessä tehdä liikennevaloissa juuri kun oli vihreät syttymässä.

Aamupala jäi laivalla väliin, joten kaarsimme Södertäljen Scandic-hotellin pihaan ja siitä suorinta tietä aamiaisbuffettiin (tällä reissulla näyttää punaisena lankana olevan buffet, mutta ei anneta sen häiritä). Paksuuden taas saavutettua matkalaiset, kaarsimme moottoritielle E4. Helsingborgiin näytti matkaa olevan noin 550 km. Ei palju mittää. Tämä matkahan ei kovin paljon kertomista ansaitse. Sen verran kuitenkin että kannattaa poiketa moottoritieltä, jos mahdollista, ainakin Grännassa. Tai jonkun verran ennen sitä eli Ödeshögissä. Ja siitä alaspäin nelostien länsipuolta aina Grännaan asti. Totean, että ette joudu pettymään. Mutta sitten taas moottoritielle ja kohti Helsingborgia. Huoh.

Helsingborgissa on muuten joidenkin mielestä aivan uskomattomia juhannusr… eikun alppiruusuja. Menkää ja katsokaa. Mutta Viking Linelta hankitut liput Scanlinesin Ruotsin ja Tanskan väliseen lauttaliikenteeseen kannattaa varmistaa huolella. Meille oli myyty mutkaliput eli menopaluut välille Helsingborg-Helsingör ja Rödby-Puttgarden. Satamavirkailijan mukaan kuitenkin vain menolippu. Tämä olisi oma tarinansa mutta mainittakoon se siten, että Vikingillä olisi pikkuisen tarkentamisen varaa siinä, kuinka matkustajaa ohjeistetaan etukäteen hankittujen lippujen käytössä ja yhtiön lipputulostuksessa. Onneksi satamavirkailija oli sen verran fiksu, että huomasi virheen ja saimme liput kuten pitääkin. Matka Tanskaan ei sitten kestänyt kovin kauan. Ehkä vajaa puoli tuntia.

Heti satama-alueelta päästyämme totesin, että maalaista on taas koijattu. Ei se mikään tasainen maa ole. Heti oli mäki edessä. Ja jyrkkä. Lisäksi ensimmäiset tuulimyllyt nähtiin vasta viidentoista minuutin kuluttua. Hirveätä huijausta tässä vaiheessa. Lisäksi tanskalaiset ei ole tervettä sakkia moottoritiellä. Ei ollenkaan. Jo Ruotsin puolella totesin, että itsetuhoalttius on huippuluokkaa. Lähes maailmanluokkaa. Pikkuisen piti aina varoa sitä kohellusta. Mutta selvittiinpä kuitenkin tänne asti eli Möjbölleen. Pikkuinen idyllinen maalaiskylä, jossa on paljon vihreitä puutarhoja, hassuja talojen kattoja (eli räystäiden puuttumisia) ja kirkko keskellä kylää.

Nyt täytynee tehdä suunnitelmia huomiseksi eli menomatkan viimeiselle etapille Schalkauhun. Matka on jälleen noin 750 km. Kuten joka päivä tähän mennessä. Tanskahan oli vain pikkuisen erilainen kuin Ruotsi, joka oli pikkuisen erilainen kuin Suomi. Saapa nähdä minkälainen on sitten Saksa. Siellä en ole vielä koskaan käynyt. Paitsi ehkä ilmatilassa mutta ei kai sitä lasketa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *