7. Ravintolassa

Ennen pitkää reissumiehelle tulee nälkyys, oli hän missä tahansa. Eikä tämäkään matka tuottanut siinä suhteessa poikkeusta. Kaukaa viisaasti olimme jo kauan sitten sopineet majatalon emännän kanssa, että otamme huoneen yhteydessä myös aamiaisen. Tällä vältytään siltä ikävältä yllätykseltä, ettei aamulla kaapissa olisikaan muuta kuin vanikka ja sulatejuuston jämä. Saksalainen aamiainen – ainakin tässä majatalossa – oli ilmeisen perinteinen. Paljon makkaroita, juustoja ja vaaleaa leipää. Ei hedelmiä eikä muutakaan terveellisyyttä korostavaa, jonka ainakin allekirjoittanut otti ilolla vastaan. Lyhyesti sanottuna aamiainen oli tuhti, jolla potku riitti pitkälle iltapäivään, joskus jopa iltaan asti.

Mutta eihän pelkkä aamiainen sentään seuraavaan aamuun asti riitä. Tästä johtuen tutustuimme myös paikalliseen ruokatarjontaan hyvinkin käytännönläheisesti. Eli yhtenä iltana olimme saksalaisten ystäviemme vieraana ja siellä tarjoiltiin tämän alueen tyypillisiä ruokia eli bratwurstia, perunasalaattia, suolakurkkua, olutta, viiniä, vaaleaa leipää ja muita grillattuja asioita. Paikallinen bratwursti on muuten hyvää, kun sen on hyvin grillannut. Kertakaikkiaan sitä ei voi olla kehumatta. Yhtenä iltapäivänä kävimme hyvin tyypillisessä pienessä gasthaussissa syömässä hyvin tyypillisiä alueen ruokia. Tämä reissu jakoi ryhmän jyrkästi kahtia. Nälissäni en suuremmin voinut moittia ruokaa mutta tietysti voi sen verran sanoa, että kryyselit – vai mitä ne on – voi tästä lähtien unohtaa. Ne ovat perunasta tehtyjä tärkkelyspalleroita. Hyvin sitkaita ja jansmakkoja. Eikä siinä juuri peruna maistu. Eikä siitä sen enempää.

Koska teimme alueella erinäisiä reissuja suuntaan jos toiseenkin, pyrimme syömään joka päivä vähän erilaista. No erään kuuman päivän iltana (+30 astetta) päädyimme italaiseen ravintolaan. Eikä pettymystä tullut tälläkään kertaa. Hohoo, frutti di mare, oijoi. Ravintolan pitäjä alkuperäinen italiaano oli hyvin ystävällinen ja hyvin otettu, kun emme sortuneet mihinkään pitsaan vaan oikeaan italialaiseen risottoon. Eikä voi tätäkään olla kehumatta. Kertamalaatikossa, että jossain osataan tehdä hyvää ruokaa.

Eräänä iltana sitten menimme koko porukka, eli me reissumiehet ja saksalaiset ystävämme, kreikkalaiseen ravintolaan. Tästä ravintolasta pitää sanoa sen verran, että kyllä se olisi meiltä jäänyt löytämättä. Nämä sakut osaa piilottaa hyvätkin ravintolat erityisen hyvin. Me emme olisi millään osanneet tähän mainioon ravintolaan. No onneksi meillä oli paikalliset oppaat. Pitkällisen ruokalistan tutkimisen jälkeen (joka oli tietenkin pelkkää saksaa) päädyimme kukin omaan valintaan. Jonkin ajan odottelun jälkeen annoksemme saapuivat ja voi järkky niitä annoksien kokoa. Sitähän tuli ähky jo pelkkää annosta katsellessa. Ja voi veljet kyllä kreikkalaiset (alkuperäisiä tietenkin) osaavat valmistaa eri lihoja erityisen hienolla tavalla. Koko porukka söi jonkun aikaa hiljaisuuden vallitessa. Paras yllätys oli tietenkin lopuksi se, että laskun maksun aika on näin suomalaisesta näkökulmasta kohtuullisen mukava asia. Nimittäin kolme valtavaa lihaisaa annosta ja ruokajuomat maksoivat yhteensä vain 42 euroa. Missä suomalaisessa ravintolassa voi syödä tuolla hinnalla? Varsinkaan oikeassa kreikkalaisessa ravintolassa. Tuskin missään. Täytyy sanoa, että Saksassa on sentään jotkut asiat paremmin kuin Suomessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *