8. Koiran kanssa museossa

Saksalaiset ovat varsin liberaalia porukkaa. Joissakin asioissa. Mehän emme raaskineet jättää koiruuttamme päivisin majataloomme yksin olemaan. No auton perässähän (siis tavaratilassa) se kulkee hyvinkin mukavasti. No kun matkalla ollaan, niin johan sitä tuli käytyä museoissa, kaupoissa ja näyttelyissä todellakin ihan omiksi tarpeiksi, kuten jo aikaisemmin tulin todenneeksi. No kun emme kieltä juuri osanneet ja meillä oli yliystävällinen opas koko ajan matkassa, saimme ainakin omasta mielestämme erittäin spesiaalia kohtelua. Nimittäin koiran saa tässä maassa viedä melkein mihin tahansa. Museoon, lelukauppaan, lelumuseoon, ravintolaan, lasikauppaan, meriakvaarioon jne. Siis tämähän ei onnistu Suomessa millään konstilla. Kyllä täytyy tässäkin asiassa nosta saksalaisille hattua. Kertamalaatikossa. Eikä täällä ilmeisesti juuri enempää ole mitään allergioita ihmisillä. Tietääkseni. Ehkä he ovat hyvin siedättyneet, kun elukat on koko ajan matkassa. Ihan sitä ei sentään enää ole, että maatalouseläimet olisivat isännän kanssa samassa makuuhuoneessa. Tosin tässä majatalossa sekään ei ole kaukana. Nimittäin tuossa vastapäätä on majatalon ravintola, sen yläpuolella majatalon isäntien asunto ja tämän kompleksin kyljessä navetta. Siis onhan siinä väliseinä mutta ei muuta. Mutta täällä ei silti haise paska. Paitsi tuolla pellolla.

Koira otti nämä vierailut epätavallisiin paikkoihin todella loistavasti. Käyskenteli niin kuin olisi aina ollut kiinnostunut kulttuurista, meriakvaariokaloista ja museoleluista. Sehän meitäkin hämmästytti kovin. Ei siis kovin montaa paikkaa tullut vastaan, johon koiraa ei olisi saanut viedä. Ehkä marketit ja konditoriat olisivat olleet enemmän kielteisellä kannalla. Emme kokeilleet.

Museokäyntien välillä tai aamuisin ja iltaisin yritettiin sitä pääasiaakin. Vaan minkäs ihminen luonnolle (ja luonnolleen) voi. Kovin olivat herraskaisia koiratkin. Eivät oikein alkaneet millekään. Mitä nyt vähän haistelivat ja sitten leikkivät. Sillä laillako pentuja saadaan aikaiseksi? Epäilen kyllä hyvin vahvasti. Meillähän ei aikaa kuitenkaan ole ihan tappiin asti tässäkään asiassa. Niin kuin ei missään muussakaan asiassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *