Plokionnittelut

Tänään on sangen suuri päivä. No, oikeastaan on samankokoinen päivä kuin kaikkina muinakin päivinä, paitsi jos ajatellaan sananmukaisesti päivää, sitä valoisaa aikaa vuorokauden sisällä, missä tapauksessa on hieman eilistä pienempi päivä. Pimeyttä kohti mentäessä mielen valo on ammennettava internetin iloisemman laidan laareista, kuten Maalaisen plokista. Tänään on päivä, jona kysellään: ”Missä olit, kun Maalaisen ploki avattiin?”. Paitsi Kimi Räikköseltä. Ei, häneltä ei kysytä.

Maalainen on suoltanut tekstiä jo kymmenen vuotta. Siinähän kuluu kirjaimiakin aivan hirveä määrä. Välimerkkejä menee onneksi vähemmän, ja ainahan ainakin pisteitä voi raapia ä- ja ö-kirjaimista, jos sattuvat loppumaan kesken. On tavaton onni, ettei Maalainen kirjoita plokiaan rotokasin kielellä, siinä on niin vähän kirjaimia, vain kaksitoista. Kahdellatoista kirjaimella ei juuri lörpötellä. Puolalaiset pitäisi ehkä tutustuttaa rotokasiin, koska kielessä on vain seitsemän konsonanttia. Maalainen jatkakoon lörpättelyään laveasti suomen aakkosten koko repertuaarilla.

Kymmenen vuotta. Tämä ajan suhteellisuus mietityttää. Onhan se kymmenen vuotta melkoinen pötkö vuosia, kuukausia, vuorokausia ja sitä pienempiä aikayksiköitä, mutta joskus tuntuu, että kymmenen vuotta on lyhyempi aika kuin päivä. Nimittäin kysyttäessä joltakulta, vaikka vaimo- tai mieskullalta, mitä hän sattui tekemään eilen, vastaukseksi tulee vähintään varttitunnin verran selostusta erinäisistä päivän aikana tapahtuneista käänteistä. Tapasin Pirkon tai Pentin, menin kahville, tulin kahvilta, ja voi kauheaa, kuinka jännittävää kahvittelun aikana tapahtui, voitko uskoa, Teija on saamassa, tai ainakin ehkä saamassa, tai ainakin jollain taholla jossain joskus on suunniteltu, ylennyksen! Vähintään vartti siinä menee, yhden ainoan päivän selostamisessa. Joskus puoli tuntia. Mutta kysyttäessä, mitä tämä ihminen on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, hän on ensin puoli minuuttia ihan hiljaa, ja sanoo sitten: ”Vaihdoin työpaikkaa, menin uusiin naimisiin, muutin maalle ja ostin auton.” Viidessätoista sekunnissa tulee käsiteltyä se. Se pistää epäilemään, että kymmenen vuotta on oikeasti lyhyempi aika kuin päivä. Paitsi jos se ostettu auto sattuu olemaan Rellu. Siinä tapauksessa kymmenen vuotta on pitkä aika. Pitempi kuin mikään muu.

Jos Maalaisen ploki olisi auto, se ei olisi Renault. Ploki on sentään kestänyt jo kymmenen vuotta. Ehkä se olisi Mersu. Kummatkin kulkevat vähän omien sääntöjensä mukaan. Jos taas maalaisen ploki olisi eläin, se olisi karvainen ja se söisi lähes kaikkea. Jossain kehonosassa sillä olisi piikkejä, joilla se silloin tällöin tökkisi tyhmiä sivullisia puoliksi huvikseen ja puoliksi, no, lisähuvikseen. Sellainen eläin tosin varsin todennäköisesti joutuisi aktivistien vapauttamaksi, eikä sillä olisi mitään saumaa luonnonvaraisena. Ei ainakaan Suomessa. Ecuadorissa plokieläinkin voisi menestyä. Ecuador on hieno paikka, koska Maalaisen ploki on luettavissa sielläkin.

Plokia plärätessään tulee panneeksi merkille, että monet sen vuolaimmista ja hauskimmista vuodatuksista on laadittu närkästymisen, mielensäpahoittamisen, hämmennyksen, ongelman, turhautuneisuuden tai yleisen hermostuneisuuden siivittämänä. Täytyy siis toivoa Maalaisen elämään lisää ja jatkuvia harmistuksen aiheita, jotta ploki säilyy säkenöivänä ja moniäänisenä. Mutta ei ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, ettei ploki ajaudu kakofoniaan.

Niin ei varmastikaan käy. Jatkakoon ploki internetin iloisella laidalla vielä pitkään. Onnea kymmenvuotiaalle plokille.

 

29.10.2015
Taajamalainen