Aamu

Ping! Kas, on vielä pimeää. Käännän kylkeä. Janottaisi kyllä vähän mutta ei millään jaksaisi nousta. Mitäköhän kello on? Kaikki tuntuu nukkuvan ja tuhisevan eli ei liene vielä ylösnousun aika. Kuuluiko alakerrasta jotain ääntä? Jaa, se olikin ohiajava auto. Postinkantaja kenties. Pitäisiköhän kuitenkin nousta. Ennen kellonsoittoa se on kyllä virhe – yleensä, mutta ei tässä nyt enää oikeastaan jaksaisi maatakaan. Sen verran hätäkin, että jotain tarttis tehdä.

No vihdoinkin se kello soi. Kumpi heräsi? Jaa, isäntä itse, mennäänpä tervehtimään. Nyt ei parane haukkua, koska siitä ne ei tykkää näin aamuvarhaisella. No mitä se nyt kuppaa, ylös ylös. Tässä alkaa olla jo hätä. Ihmeellisen hitaalla aina aamuisin. Entä jos vispaisin häntää vielä kovemmin, jos vaikka ilmavirta auttaisi rähmäisiin silmiin. Mitenköhän tuo toinen puoli, ollaanko siellä ollenkaan heräilemässä. Ehkä ei, koska ei minkäänlaista värähdystä. No, tämä isäntä pitäisi nyt saada ylös tästä. Hyvin nopeesti. Johan se nyt taas kestää. Otanpa tuosta yhdet sukat matkaan. Vai ottaisinko kuitenkin nuo verkkarit tai tyynyn. Hei mutta nythän tuo toinenkin puoli heräsi. Hyppäänpä sänkyyn tervehtimään. Ei ne kehtaa näin aamutuimaan poiskaan siitä ajaa. Kaveri hei, tuu sääkin. Kyllä tänne mahtuu.

IMG_5367

Aargh, miksi ne on niin hitaita. Tässä on kulunut jo melkein kymmenen sekuntia. No nyt se nousee sängystä. Äkkiä alakertaan. Pääsisinkö nopeammin kuin eilen. Ei ole todellista, kestääkö ihmisellä noin kauan tulla raput alas. Ulko-ovi auki, niin kuin olisi jo. Ottaisinko pupun tai rotan ulos. Ei saisi kyllä mutta ei ne aina huomaa. Pahus, huomasi. Ovi auki!

Onpa täällä märkää. Ei mitään uutta tullut yön aikana. Ihanan raikasta. Miksi se meidät tänne ulos nyt jätti. Meni tietysti itse porsliinille eikä jaksa olla toimituksissaan kovin nopea. On nuo kaksijalkaiset sitten verkkaista sakkia. Haukahdan kyllä vähän, tässä tarvitsisi jotain suuhunpantavaa. Tuleeko se nyt ollenkaan avaamaan ovea. Onpas täällä pimeää, olisikohan naapurin kissat käyneet pihalla yöllä. Kas, isäntä suvaitsi tulla avaaman oven. Äkkiä keittiöön, jos vaikka erehtyisi antamaan ruokaa. Tosin emäntä kuorsaa vielä, joten ei se taida meille mitään antaa. Menenpä rapulle makaamaan sitten. Pitää vähän seurailla isäntää, ettei unohdu jonkin laitteen ääreen vaikka töihin pitäisi mennä. Sillä on sitä taipumusta. Jaa mutta nyt se alkoi eväiden tekoon. Tippuisikohan pala juustoa tai kinkkua – ihan vahingossa vain. Menenpä pöydän alle odottelemaan. Kyllä sieltä aina jotain on ruukannut tulla. Salaattia, pähkinöitä, leivänmuruja. Ihan mitä tahansa, kaikki kelpaa. Olipa köyhä aamu, pelkkää vettä jouduin latkimaan. Menenpä ylös mamman viereen, makoilemaan, ehkä nukkumaan. Isäntä menköön töihin.

IMG_5827

Ping! Kas, on valoisaa. Äkkiä tuhisemaan mamman viereen. Ei, kyllä hyppään sänkyyn, naaman viereen. Ei vaan raaski ajaa minua pois tästä. Hohoo. Töhö töhö, tuhis, muhis, puhina, öhinä, vuh! Kas, mamma heräsi. Äkkiä alakertaan niin kuin olisi jo. Otanpa tuosta yhdet housut matkaan. Miksi ei ulko-ovi aukea jo? Pitäs päästä ulos ja äkkiä,takaisin sisään. Tässä on jo melkoinen nälkäkin.

Eikö se ovi tosiaan jo aukea? Aah, auki, äkkiä lirut tuonne. Sitten voisin mennä vähän haistelemaan. Pitäskö se torttukin töräyttää aamun kunniaksi, kun ei tuo emäntä taida saada itseään liikkeelle ennen kymmentä. Kyllä näin on. Siispä talon päätyyn. Etsitäänpä sopiva paikka, jaa tuossa ikkunan alla onkin mukavasti vielä vihreää ruohoa. Tä, laittoiko ne oven kiinni? No, onpa tiukassa, uhhuh, oikein ponnistaa pitää. Mitähän sitä tuli illalla syötyä, siitä sohvan vierestä, kun isäntä katseli taas jotain tosi äkäisen äänistä elokuvaa ja naposteli Marie-keksejä, jäätelöä ja jotain ihmisten ruokia. Kyllä ne minullekin maistuu mutta nämä aamut on aika pahoja.

Jaha, ovi aukesi. Syömään siis. Näläkä! Miksi se napujen laitto astiaan on noin hidasta? Tässähän kastuu koko lattia. Lurps. Kupillinen kullekin, öljyt päälle. Tä, ei kanankauloja tänäänkään. Huoh. Onpa köyhä eväs. Ja vielä vesitilkka. Tästä hyvästä vetelen lenkillä kyllä niin monta hevosenkikkaretta, että pois tieltä. Ja kaikki muutkin hyvänmakuiset jätökset. Koittavat aina hätistellä pois niiltä kasoilta mutta ei ne huomaa. Läheskään aina. Isäntä ei edes aina jaksa enää kieltääkään. Ja pimeällä iltalenkillä voin tehdä mitä vaan. Hohhoo. On ne nuo ihmisetkin niin koijattavissa. Kas, astia tyhjä, mitäs sitte. Lenkille pitäis päästä mutta meitä pidetään aina syönnin jälkeen puoli tuntia sisällä. En ymmärrä. Taidanpa ottaa tirsat.

Jaha, lenkille. Tuo valjaiden laitto on vähän ikävää mutta kai se on pakko ottaa vastaan. Ei tästä muuten ulos päästä. Jaa, se taitaa olla pyörälenkki. No ei se mitään, kyllä me jaksetaan juosta. Tuosta äitsykästä en niin tiedä, kun on käynyt hitaaksi ja sen takia joudumme mekin välillä odottelemaan. Mutta kunhan päästään irti, niin sitten saa juosta vapaasti. Kikkareita ja kokkareita etsimässä. Ei ole yön aikana tullut yhtään postiakaan. Tjaa, onhan tuossa yksi. Jaa, tämä on vanha tuttu tuosta vähän matkan päästä. Jatketaanpa matkaa. Nonii, päästiinhän me irti. Nyt voisi pikkuhiljaa etsiä sitä varsinaista torttendaalipaikkaa vaikka ei tässä nyt oikeastaan ole kauhea hätä, kun tuli aikaisemmin se pihatorttu jo väännettyä. Jaa mutta nuo muuthan vääntää heti. Pitäskö se minunkin? Ei jaksa nyt. Otetaanpa pikkusiskon kanssa kisa. Hohhoo. Lähdettäiskö pidemmälle metsälenkille? Ei taaskaan, no ehkä huomenna sitten, kun on isännän aamulenkin vuoro. Se ruukaa käydä välillä metsässä. Mitä nyt välillä seisahtuu niille sijoilleen ja räplää sitä ihme vekotinta. Osoittelee meitä ja räplää taas. Mitä ihmettä se sen kanssa jaksaa aina puuhata? Talvella sillä oli niitä vekottimia monta ja useita. Keppien päässäkin, kun hangella käppäiltiin. Ihme vekotinmania sillä. Ja sitten käskee välillä olemaan paikoillaan. Metsässä. Haloo! Ei mittää järkeä.

IMG_6314

Ei näkynyt naapureiden kissaakaan tällä aamulenkillä. Jaha, vielä laatikkopysähdys. Tyhjä se on, niin kuin melkein aina. Mutta joka päivä siinä vain pysähdytään. Paitsi ei aina. Pari kolme kertaa viikossa ei pysähdytä. En tiedä minkä takia. Välillä ne ottaa sieltä laatikosta jotain pois mutta koskaan sinne ei laiteta mitään. Ne ei tuoksu juuri millekään, joten ei ne kovin tärkeitä juttuja voi olla missään nimessä. Jaha, emännällä ilmeisesti iltavuoro, kun puuhaa saman tien lähtöä. Sillä on semmoinen tosi iso nelijalkainen kaveri, jota käy hoitamassa aina ennen töihin lähtöä. Ei olla vielä kovin paljon tutustuttu mutta ihan toista maata ovat kuin ne kaksi pikkuista nelijalkaista, jotka meillä jo asuu. Niitä kutsutaan eri nimillä, ne haiseekin ihan erilailla ja eivät kauheasti tykkää, jos menen niiden lähelle liian innokkaasti. Toinen kyllä makoilee mielellään vieressäkin, tosin kun yksi kaveri tässä kesällä häipyi – sinne sateenkaarisillalle – niin ei se niin lähelle ole tullut kuin ennen. Oli enemmän sen meidän pomon kaveri. Pomo laskettiin maahan ja sitten se peitettiin. Välillä isäntä ja emäntä käy siinä jotain mietiskelemässä. Ei kehdata mennä silloin kovin sähläämään.

Jaha, mutta näköjään meidät laitetaan sitten tarhaan päiväksi. Saadaankohan ne kanankaulat tarhaan vai mennäänkö vain purutikuilla tämäkin päivä. Ei ollut liikaa hevosenjätöksiäkään aamulenkillä, joten olisi kyllä ihan aika antaa jotain kunnon välipalaa.

Nyt voisi käydä nukkumaan. Tässä on turha hötkyillä, kun koko päivä menee täällä tarhassa. Rakensivat sen yhden kerran täysin uusiksi. Enää ei pysty kaivamaankaan mitään. Kaikki harrastukset lopetetaan. Ei tuu mittää.

 

Julkaistu Valkoturkki-lehdessä 4.12.2015