Helmikuu

Maalainenko elää hiljaiseloa? Siltähän se vaikuttaa. Mutta se on vain hiljaiselon tunne. Taustalla on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan. Enemmän ja vähemmän. Sanoisin jopa keskinkertaisesti. Vähän enemmän eli vähemmän. Huudon aiheita olisi aina mutta siinähän menee ääni. Sen takia ajattelin vain ilostuttaa kanssaihmisiä.

Testailin uutta vakaajaa metsässä. Hyvinhän tuo toimii vaikka lopussa horisontti meni taas vinoon. Täytynee kalibroida uudelleen. Videossa on muuten ääniraitakin. Ja dialogia. Puheet on kyllä onneksi vähemmistössä. Audioraita on taas ihan omaa tuotantoa. Eikä siitä sen enempää. SoundCloud.comissa on alkuperäinen raita.

 

Helmikuu

Minä myös

Ailahtelevan vähän on maalainen saanut tekstiä aikaiseksi. Sitä kun ei aina jaksa huutaa. Samoista asioista. Mutta näin kun vuotta on jäljellä näin vähä, ettei taho nähä, niin pari asjaa olisi.

Maalla aloitettiin pitkään haudottu pienimuotoinen remontti. Viikko sitten. Somessa jaoin kuvia ja heti oli kommenttia, että pitäskö olla jouluksi valmista. No ei tod. Ensimmäistä kertaa ikinä ei tehty minkäänlaista joulusiivousta. Tupa jätettiin siihen kuntoon, että jos käy varkaita, se on eniten meidän etu. Kunhan eivät pianoa vie. Remontistako johtuu vai mistä mutta yhtenä aamuna ennen töihin lähtöä tsiikailin kylppärissä pyyhehyllyä. Se näytti normaalista poikkeavalta. Ei palju, mutta vähän. Siinä oli erään pyyhepinon päällä Maraboun suklaarasia. Avattu ja puoliksi syötykin. Siis suihkuhuoneessa. Sekin on nyt nähty. Yhtään marabouta en ole kyllä syönyt. Enimmäkseen vain fazerin konvehteja joulukalenterista. Niitäkin oli kiitettävä määrä. Nimenomaan oli. Kiitos siitä Pirkkalaan.

Työmaalla keskusteltiin syksyn aikana myös hästäkkiasjasta. No siitä miituusta, #metoo. Että onko asiassa menty älyttömyyksiin ja ylettömyyksiin. Ja onko tämäkin vain naisille suotu? Varmasti on ollut aihetta ja törkyyksiä on tapahtunut mutta koska olen umpisokea maalainen, en ole edes vierestä koskaan nähnyt. Kuullut kyllä olen ja läheltäkin. Mutta siis voiko miituuta käyttää myös miehet? Ehkä. Pitäisikö maalaisenkin?

Kyllä voi. Maalaisenkin saada. Tavallisen hämilleen. Törmäsin taikka siis en tietenkään törmännyt vaan näin tässä yhtenä päivänä läjän elikkäs kasan henkilöitä. Tuttuja ja tuntemattomia. Siinä olin menossa suorittamaan työtehtävää ja ja, ja. Niintuota, ja sitten yks kaks eräs ihastuttava nainen antoi maalaiselle lentosuukon. Kyllä siitä sietääkin vähän punastua. Äkkiä poistuin ovesta. Etten ajaudu tekoihin. Olisiko tämä #metoo:n paikka? Ehkä, ehkä ei. Enemmänkin olen vain imarreltu. Ja hieman ylpeäkin. Hahhaa.

Kaikesta huolimatta, oikein hyvää joulua, jos oma ei riitä.

Ihmeitä

Elämässä voi olla joskus kova onni tai kova epäonni. Joskus kyse ei ole onnesta. Ei tuurista. Ei mäihästä. On vain ihmeitä.

Joku aika sitten kaupungissa oli valofestivaalit. Ajateltiin sitten käydä valaistuksia ihailemassa. Ja koska maalaiset ei olisi muuten maalaisia niin lähdettiin ”koko perheenä”. Eli karvatassut Volvon konttiin ja menoksi. Oli semmoinen tuuli ja tuiskuilta. Kaupungissa ihmisiä aivan liikaa. Mutta niin vaan otettiin kolme koiraa kaupunkikierrokselle. Ja täytyy sanoa, että meidän koirat osaa kyllä käyttäytyä fiksusti ihmisten ilmoilla. Ei rähinöitä, kähinöitä eikä mitään ongelmaa. Vallan mainioita kaupunkilaisia siis. Tai sitten vieraskoreita.

Tultiin illaksi kotiin (valaistukset olivat pieni pettymys) ja sitten oli vuorossa perinteiset iltarituaalit. Eli ”missä mun kännykkä”. ”Voitko soittaa siihen?” No voinhan minä. Annoin tuutata aika kauan. Mistään ei kuulunut mitään. Mutta jossain se puhelin oli, koska automatkalla kotiin sillä soitettiin. Käytin hyväkseni iLaitteiden ominaisuuksia eli katsoin paikannuksella, missä rouvan luuri luuraa. Paikannus näytti karkeasti ottaen autotallia. Asia harvinaisen selvä. Vaikka ei kuulemma ollut löytynyt, kun oli käynyt penkomassa. Ajattelin sitten aamulla katsoa tarkemmin. Niin ja avaimet oli hukassa myös. Täysin yllättäen.

Aamulla ennen töihin lähtöä sitten pengoin autoa. Ei puhelinta missään. Täysin hävöksissä, tipotiessään. Hmm, jos paikannus näytti kerran, että tässä jossain se on niin onhan sen oltava. Haravoin katseella sitten lumista pihaa (edellisenä iltana ja yönä oli satanut reilut 5 senttiä lunta). Kah, mikäs se tuossa möllöttää? Näyttää ihan rouvan puhelimelta. Kyllä, Guessin kuoret ja kaikki. Sievästi hennon lumikerroksen alla ja Volvon eturenkaan jälki siinä päällä. Sillä lailla.

Otin luurin raskain mielin maasta ja mietin taas puhelimen ostamista. Puhdistin sen suurimmista lumista ja avasin kuoret. Lasi ehjä. Tä?! Vein puhelimen sisälle ja painoin kotinäppäintä. Tä?! Virtaa 62%. Ihme 1.

Piti avata vielä autotalli rouvalle, koska avaimet.

Päivällä sain viestin, että voisinko käydä siellä Rantakadulla katsomassa, että onko avaimet siellä, koska yhtä karvatassua kakattaessa oli taskusta otettu kakkapussi ja siinä tilanteessa on voinut sattua vahinko. Kakkapussit ja avaimet samassa taskussa…

Maalainen kuuliaisena meni töiden jälkeen Rantakadulle. Muistin noin suurinpiirtein kakatuspaikan ja aloitin melko toivottoman työn. Edellisenä iltana ja yönä satoi lunta. Sen jälkeen kyseisen paikan oli ohittanut sadat ihmiset, kymmenet koirat ja lumiaura oli työntänyt jalkakäytävältä lunta. Sillä lailla. Käytin sitten kaikkien kadonneiden henkilöiden etsinnässä käytettävää taktiikkaa eli menin neliö kerrallaan puistoaluetta läpi siten, että oikealla jalalla potkin lunta sivuun. Näytti varmaan ohikulkijoista tosi terveeltä. Ei mitään missään. Jos avaimet oli siellä olleet, joku oli ne jo noukkinut.

Pidin tauon ja koitin toisesta kohdasta. Mikäs se tuossa? Tjaa, pullon korkki. Märkä koivunlehti. Roska. Oksanpätkä. Avaimet. Tä?! Kyllä, rouvan avainnippu. Ihme 2.

Kyllä ei tuuria ollut nyt ollenkaan.

Selfietikku

Minä tässä taannoin kävin kaupassa. Tietysti käyn kaupassa joka viikko mutta se on aivan eri asia. Käydä kaupassa, joka on suunniteltu minulle. Kyyllä. Tai eipä ne kai siellä kaupassa sitä nimenomaisesti juuri minulle ole suunnitelleet mutta se käy minun mieleen ja terveyteen silleesti positiivisella tavalla. Siellä kun saa hiplata asjoita. Eikä nyt puhuta mistään räteist tai lumpuist. Ei ollenkaan. Semmoinen ac/dc -kauppa. Mutta vähemmän kuitenkin aussimusiikkia. Tarkoitan siis kauppaa, jossa myydään laitteita, jotka ottavat sisään vaihtovirtaa mutta toimivat tasavirralla. Elektroniikka, sähköisiä laitteita, pienkoneita, puhelimia, kameroita, tietokoneita, pelilaitteita, servereitä. Semmoinen kauppa.

Kauppahan on ollut jo useamman vuoden siinä mutta niillä oli kuitenkin nyt taannoin avajaiset. Laajennusavajaiset. Pitihän se sitten käydä, kun se tuossa sopivasti työmatkan varrella sijaitsee. Järkytys oli melkein kauhea, kun sisään astuin. Ennen niin mukava ja erityisen sympaattinen tietokonekauppa oli muuttunut tyystin. Eikä välttämättä ihan kaikella lailla positiiviseen suuntaan vaikka tilaa olikin enemmän. Takaseinällä minua tuijotti valtava rivistö silmiä. Koko seinän mittaisesti pyykkikoneita. 5-6 päällekkäin ja kymmeniä vierekkäin. Ihan melkein pelottava monisilmäinen seinä (sivulta täytettävät koneet siis). Mutta ei siinä vielä kaikki. Portista kun pääsi sisälle, niin aivan järkyttävästi leluja, karkkia, limsaa. Mikä ihmeen tietokonekauppa se semmoinen on? Ei mene maalaisen järkeen semmoinen. Ei sitten millään. Ja väkeä kuin Hartolan markkinoilla. Ahdistus, tuska ja ylenpalttinen puistatus semmoisesta tulee. Eikä todellakaan hyvällä tavalla.

Siellä sitten massan mukana siirtyilin paikoista toisiin, koska omaa reittiä ei juuri voinut harrastaa. Ihmettelin sitten, että hirveän monella asiakkaan tyyppisellä henkilöllä oli käsissään samanlainen paketti. Semmoinen aika pieni mutta selkeästi erottuva. Ja kun tarkemmin tutkin asiakkaiden pikku kätösiä – etäältä kuitenkin – niin totesin ne semmoisiksi narsistien laitteiksi. Nimittäin selfietikuiksi. Satuin sitten itsekin sen laarin kohdalle, jossa näitä naamakuvien ottamiseen tarkoitettuja keppejä oli vielä iso läjä. Suorastaan kasa. Ihmettelin, että mikä siinä ihmisiä viehättää, että kaikilla oli mukana semmoinen. Olihan siinä teleskooppivarsi ja kääntyvä puhelimen/kameran pidike sekä kaukolaukaisin kädensijassa. Mutta kuitenkin. Kunnes katsoin avajaistarjousta. 0,90 euroa. Yksi per asiakas. Ja niin kävelin kassalle tikku kourassa.

Mitäs merkillistä minä sillä oikein teen? Tykkäänkö ottaa omasta naamasta kuvia? Nii justiisa. Kunnes hoksasin, että voihan sen puhelimen asentaa siihen toisinkin päin ja käyttää puhelimen varsinaista kameraa kuvaamiseen. Lisäksi tikkua ei ole mikään pakko nostaa naaman korkeudelle tai korkeammalle, kun voihan sitä roikottaa vaikka lähes maan tasossa.

 

Syksyllä – illalla from KKR Tuotanto on Vimeo.

Electric

Meni taas hermo, kerrassaan. Ensinnäkin tuli ilmoitus saapuneesta laskusta (verkkopankkiin). Koskaan ei tule ilmoitusta saapuneesta rahalähetyksestä. Mikähän siinäkin on? Sellaisia ottaisi vastaan ihan mielellään. Vaikka joka päivä. Ei siinä sinänsä mitään, olen jo tottunut siihen. Saapuneisiin laskuihin. Sekin on kerrassaan karmeaa, että tottuu laskuihin. No joka tapauksessa, hermo meni maalaisella, jälleen kerran.

Sähköyhtiö muistaa maalaista kerran kuussa (eikä koskaan maassa) ja aina tulee vain ”Ilmoitus saapuneesta laskusta”. Tällä kertaa tein sen virheen, että ajattelin tarkistaa laskun. Sitäkään ei pitäisi köyhän tehdä (Tshiiiiih). Minullahan meinasi revetä pälli saman tien. Pelihousut repesi, tuhannen päreiksi. Nyt taas tule mistää mittää. Missä vaiheessa maailma meni sellaiseksi, että palvelusta tai tuotteesta maksetaan n euroa ja sen päälle kaksinkertainen määrä veroja, siirtoja, varmuusmaksuja ja ties mitä hilpettä? Taas huvita mikään. 74 euron laskusta varsinaista sähkönkäyttöä oli 24 euron edestä. Kelle tästä voi valittaa?

Ihan älytöntä

Loma on likipitäen puolessa. Tai himpun verran yli. Ja maalainen on taas huristellut. Aivan liikaa, kuten tavallista. Ja laskelmien mukaan ainakin parituhatta kilometriä olisi vielä edessä. Ja ainakin sen verran on ajettukin. Ehkä enemmänkin. Liikaa joka tapauksessa. 104 päivässä 20000 km. Ihan älytöntä taas. Mittää järkeä. Joku tolkku täytys olla vaikka autolla pitää ajaa, koska auto tykkää, että sillä ajetaan. 

%d bloggaajaa tykkää tästä: