Avainsana: eduskuntavaalit

Roskia

Pitkästä aikaa, sanoisi joku. Minä sanoisin, että pakahdutettu huuto on aika päästää ulos.

Tiedotusvälineistä ei ole voinut olla huomaamatta ja laskutaidon omaavat ovat sen tienneet pitkäänkin, että tänä keväänä kuulemma hallitus vaihtuu. Valtakunnan hallitus. Omaani en ihan vähällä vaihda. Enkä isommallakaan. Mutta asiaan.

Hallituksen vaihtoa edeltää kuukausikaupalla galluppeja, paneeleja, haastatteluja, irtopisteiden keruuta, opposition haukkumista, vaalikiertueita, kampanjoita, vaalirahailmoitusten arpomista ja kaikkea siihen liittyvää, täysin turhaa. Virkamiehet tätä maata ohjailee. Poliitikoille vain annetaan vaikutelma, että he jotain muka päättäisivät. No, tosiasiassa virkamiesten lisäksi poliitikkoja ohjaa lobbarit eli raha. Siitä voisin kirjoittaa vaikka kirjan mutta ei mennä siihen nyt.

Vaalit – nuo joka neljäs vuosi järjestettävä kansan höynäytyshupi – ovat siis käsillä. Miten se maalaisen elämään vaikuttaa. Kyllä kuulkaa vaikuttaa. Pitää taas täytellä vaalikoneita, kuunnella sivukorvalla uutisia ja tehdä tärkeitä päätöksiä. Että ketä tällä kertaa en ainakaan äänestä. Harmillisesti maailma on mennyt hankalaksi. On hirvittävän vaikea arvottaa järjestykseen oikeastaan ketään. Vaihtoehdot ovat tasapuolisen huonoja kaikki. Periaatteenani on äänestää aina henkilöä. Mutta voinko äänestää henkilöä? Ihmiset luulevat, että heidän äänensä menee jollekin henkilölle x. Ei mene kuin osittain. Ja osittain se menee myös jollekin muulle. Kiitos D`Hondtin. Ja tässä piilee ärsytys numero 1.

Toiseksi minua suunnattomasti sapettaa ja hermoilleni käy ja tulee käymään vaalimainokset. Ne kun aiheuttavat vain ja ainoastaan karmivia puistatuksia. Niissä ei ole mitään hyvää, informatiivista, totta tai vastauksia antavaa. Ei niin mitään. Korulauseita, mainostoimiston peräjälkeen latomia latteuksia, kuivia tosiasioita, lainattuja ja varastettuja sloganeita, sitaatteja, täysin tyhjiä sanoja.

Tässä yksi päivä töistä tullessa ihmettelin edellä hiljaksiin ajavaa autoa. Kohtuullisen uuden näköinen Passat oli se. Jarrutteli ja pysähtyi. Ensin naapurin postilaatikolle ja sitten kohta meidänkin laatikolle. Ihmettelin ensin, että aika verkkainen mainosten jakaja oli hän. Kunnes lumitöiden jälkeen kävin laatikolla ja paljastui karu totuus. Joku onneton oli valjastettu naapurikaupungin kansanedustajaehdokkaan vaalityöhön (orjaksi) ja jakamaan vaalimainoksia. Sanonpa nyt taas kerran, kuuntele tarkkaan: jos vaalimainos tehdään A5-kokoon, hieman jäykemmälle ja kiiltävälle kartongille, kaksipuolisena ja monivärisenä, niin silloin todellakin ei tuoda sitä lappua minun laatikkoon. Siitä ole edes syttypaperiksi semmoisesta. Aivan noname-tyyppi koittaa mulle sanoa, että hän on ihan paras ehdokas. Ei ole. Kukaan ei ole paras. Hyväkään ei kovin moni. Melko tasapaksun surkeita kaikki.

Minullehan tämä kevät on siis vaikea. Vaikeampi se tosin olisi, jos voisin äänestää kaikissa vaalipiireissä. Hulluksi siinä tulisi. Ja kun sitten jos jollekin ääneni annan, se meneekin kuitenkin jollekin toiselle. Sille vielä huonommalle. Mistää mittää. Huumori puuttuu taas täysin tästäkin jutusta. Onneksi töissä on sentään mukavaa ja työkaverit on kivoja. Ja asiakkaat vielä kivempiä. Melkein herkistyn taas.

Se kiiltävä A5-mainos meni muuten suoraan roskiin, kulkematta tuvan kautta. Miettikää sitä, kun taas seuraavan kerran puolustatte ympäristöarvoja ja perinnön jättämistä jälkipolville! Että kannattiko? Tä. Ehdokkaat.

%d bloggaajaa tykkää tästä: