Avainsana: historia

Arpa on heitetty

Kuuluisia sanoja, otsikossa. Wikipedia tietää kertoa, että olisi Caesarin sanomia ne. Tietämyksen mukaan sanat olisi lausuttu kreikaksi mutta sittemmin latinistettu. Olisiko se sitten hienompi lause kreikaksi? Ainakin se olisi ei-tunnetumpi. Ehkä. Mistä näitä tietää.

Osaatko kertoa asiayhteyden seuraaviin lauseisiin tai niiden osiin? (Ilman Googlea)

Tämä on pieni askel ihmiselle

Purkakaa tämä muuri

Turhuus, kaikki on turhuutta

Elämä on kuin suklaarasia

Nämä pitää laittaa pyykkiin

Koomikko tekee hauskoja asioita. Hyvä koomikko tekee asioita hauskasti

Ei niitä kisoja paperilla ajeta

Se on selvästi budjetti. Siinä on paljon numeroita

No emmää ny tierä

Minulla on unelma

Ne on sellaiset mustat Goodyearit

Ja Mikalla fantastinen startti

Nimi vai nimi?

Taas on aika paljastaa suuria tietämättömyyksiä. Niitä aina ajoittain tipahtelee maalaisen syliin. Oikeastaan tuon tuostakin. Nyt saa kaikki nauraa.

Joillekin saattaa olla yllätys, että hiihtämisessä käytetyt varusteet ovat nimetty osaltaan aika jännästi. Esimerkiksi kun on lykitty menemään lylyillä, olisi oikeasti pitänyt sanoa: ”Lykitty menemään lylyllä ja kalhulla”¹. Ja sivakoiminen on suoraan sanasta sivakka = sukset. Eikö ole ihmeellistä? Ja entäs monot? Tai oikeammin hiihtokengät. Koska monot ovat alun perin Mono-merkkiset² hiihtokengät.

Edellä kerrotty lyhyt historiakatsaus on maalaiselle vielä ihan tuttua, mutta entäs sitten kosan, kosaani, kosanilla? Mistä nyt oikein puhutaan? Entisvanhaan käytettiin ainakin raksahommissa ja myös auto- ja metallipuolen töissä yleisesti kosaania. Elikkäs nestekaasutöhötintä. Sitä kuumaa ja tulista laitetta, jolla asfalttimiehet vieläkin saattavat paikoin jotain lämmitellä – myös kesähelteillä. Maalainen on aina ollut siinä luulossa ja uskossa, että kosani on vain toinen nimi nestekaasulle. No, tavallaan tietysti onkin. Mutta onneksi sivistys pikkuhiljaa saavuttaa maalaistakin. Se on Kosan!³

Olisi kai niitä muitakin asioita, joita olisi hyvä tietää, ennen kuin suuren tietämättömyyden maailmalle paljastaa. Mutta enhän minä voi. Olla tietävä. Kaikentietävä. Vaikka se niin hauskaa olisikin.

 

1 – Lyly ja kalhu, Wikipedia-artikkeli
2 – Mono, Wikipedia-artikkeli
3 – Kosan, nestekaasu, Yle – ilmiöt

Rengasmatka

Armaassa kotomaassamme on näemmä vielä kosolti paikkoja, joissa ei ole tullut käytyä. Toisaalta joissain paikoissa on käyty useasti, toisissa paikoissa ei enää käydä koskaan. Tämänkertainen minilomamme sijoittui akselille Tohmajärvi-Suomussalmi. Ei tietenkään mitään suorinta reittiä pitkin, koska se sotii maalaisten ajatusmaailmaa vastaan hyvin vahvasti. Jotain 1400 km tuli viikonloppuna ajeltua. Siihen sisältyy tietysti meno itärajan tuntumaan ja poistuminenkin sieltä. Tietenkin pitää muistaa, että melkein koko reissun ajan satoi vettä. Vähän, vähän enemmän, vähän vielä enemmän ja melko paljostikin.

Se on jäänyt vähän liian vähäiselle huomiolle tuo itärajan tuntuma. Tiedä sitten mistä syystä. Mutta nyt otettiin siis Volvoa ratista kiinni ja veimme sen urheasti sorateille, hiekkateille, metsäteille mutta ei alkuunkaan metsään asti. Sinne menimme ihan kävellen koiruuksien kanssa. Nehän näet oli tietenkin mukana. Mitähän reitistä jäi oikein käteen?

Sen verran mun tarttee sanoa, että käykää hyvät ihmiset Pogostassa syömässä Parppeinpirtissä, jos vain suinkin aikataulu ja lompsa antaa myöten. Ähkyssä oltiin taas seuraavaan aamuun asti. On se kumma, ettei sitä ihminen opi olemaan kohtuullinen missään asiassa. Ja kaikkein vähiten syömisessä.

Reitti oli paikoin erikoinen, niinkuin tietysti pitääkin. Sitä rytmittivät kiinnostuksen kohteet kuten Geokätköily, koirat ja niiden tarpeet, yöpyminen jne. Mutta äkkivilkaisulta voidaan päätellä, että itärajaa on koluttu ja erinäisiä Talvisodan aikaisia paikkoja on tarkistettu. Sekä tietysti se kansa siellä pellolla, se joka ei mulle mitään jutellut.

kuvaErityismaininnan ansaitsee Taiga Spirit. Tiedoksi muillekin lemmikkien kanssa matkaaville, että ko. majatalo majoittaa maksavien asiakkaiden lisäksi myös heidän lemmikkejään. Eikä neljän samojedin läsnäolo haitannut talon emäntää ollenkaan. Ko. putiikki tarjoaa myös muita elämysmatkailun tasoja, joita emme nyt nauttineet mutta kyllä se vähän jäi mietityttämään, että miltä se ahma oikein luonnossa näyttää.

Mitähän sitä voisi lyhyenä yhteenvetona sanoa? Jotta millä ihmeellä ne ihmiset siellä rajan tuntumassa elää? Tai kuinka ihmeessä ovat eläneet ennen nykyaikaa? Maasto on maanviljelystä ajatellen melko haastavaa. Ensin on mäki, sitten jyrkkä mäki, lopuksi vaara ja joka välissä on suo. Eikä mikään metsäsuo vaan erittäin hetteisen näköinen, vetinen, syvä ja kylmä suo. Ja jos jostain ihmeen kummasta jossain on tasaista, niin ei siinä mitään peltoa ole vaan aivan järkyttävän kokoista kiveä satoja ja tuhansia ellei peräti miljoonia kuutioita. No, eipä siellä kamalasti ollut kyllä asutustakaan.

Sitte voitas miettiä seuraavaksi Varsinais-Suomea, Satakuntaa ja mahdollisesti Ahvenanmaata.

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: