Avainsana: video

Hölmistys

Kyllä taas saatiin maalainen erikoiseen olotilaan. Ei suinkaan kiusaantumisen tilaan vaan varsin omituiseen olotilaan. Sellaiseen epämääräiseen hämyyn, josta ei ole kauheasti kokemusta. Jotkut voisi sanoa, että hästäkin paikka. Mitenköhän sen sievästi kertois?

Olen tainnut joskus kertoa, että olen it-alalla julkisella puolella. Tein intensiivisesti töitä tietokoneiden ja kaikkeen niihin liittyvän oheistuotteiden ja tuotantojen kanssa melkein 20 vuotta kunnes pääsin vaihtamaan hieman alaa. Talon sisällä kuitenkin. Edelleen tietokoneet kuuluvat vahvasti työnkuvaan mutta vain työkaluina. Voisin sanoa olevani enemmän luovalla puolella.

Edellisessä elämässä – siis siinä tietokoneiden kanssa äheltämisessä – tuli aina silloin tällöin vastaan tilanteita, joissa jouduin hieman outoon olotilaan. Eli asiakas tuli kiittämään tehdystä työstä. Ei siinä mitään, ihan kiva saada kiitosta. Muutaman kerran sain viinipullon tai jonkun muun pienen lahjuksen jouluna joltain yhteistyökumpparilta. Kunnes kerran eräänä keväänä oltuani puoli vuotta eräällä ala-asteella sain ihan erillisillä kiitoksilla ja huomionosoituksilla ja puheella taas viinipullon kiitokseksi siitä, että tein palkkaa vastaan minulle osoitettuja töitä. En ole tottunut sellaiseen.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Muutama vuosi sitten siirryin siis ns. luovalle puolelle. Tosin ihan kauheasti luovuutta ei tietenkään voi eikä kannatakaan käyttää, kun tehdään virallisia opetuskäyttöön tulevia videoita tai opiskelijarekrytointiin tarkoitettuja asiapitoisia videoita. Tai kuvataan kaivosseminaareja tahi yliopiston avajaisia. Mutta välillä vähän voi irrotella. Yksityisessä siviilielämässä näitä irrotteluja on tietysti jotkut harvat nähneetkin julkisissa videonjakelupalveluissa. Myös muuta irrottelua on ollut mutta niistä en taida nyt kauheasti huudella. Jos joku jaksaa lukea tämän blogin kaikki tekstit, niin kyllä sieltä löytyy hämmentäviä asioita. Varoitus: Se ei ole poikain luettavaa ollenkaan.

Minulle tuli pari viikkoa sitten pyyntö tehdä opiskelijoiden heidän omaan seminaariinsa muutama video. Ts. kuvata heidän suunnittelemansa ja harjoittelemansa kokonaisuus ja tehdä siitä julkaisukelpoinen. Näitä tämmöisiä tulee aina välillä ja ne tehdään kuten muutkin työt, koska palvelumme on tarkoitettu kaikkeen opiskelua tukevaan käyttöön.

Opiskelijat tulivat sitten yhtenä päivänä ja voi kauhia kuinka energisiä ja tehokkaita he olivatkaan. Oli vaihtovaatetta, lumeviiniä (Marlin tummaa mehua), omat mikrofonit, meikkiä, puuteria ja erittäin yksityiskohtainen käsikirjoitus. No eihän semmoisen kuvaamiseen kauaa mene, kun on harjoiteltu ja replat sopivan lyhyet. Lopuksi vielä nauhoitettiin pari laulua, johon toisena päivänä playbackinä kuvattiin video. No tästä riemastuneena ajattelin sitten tehdä ihan pienesti kuvattuihin videoihin taustoja, kun kaikki kuvattiin vihertaustaa vasten. Laitoin siis ilmaisia netistä löytyneitä kuvia taustoiksi ja pikkuisen jotain muutakin. Säädin väriä, sävyä, kirkkautta ja muita pikku efektejä. Musiikkivideoihin lisäsin myös pientä kerrontaa, jossa opiskelijat itsekin olivat apuna kuvaten muutaman otoksen ko. videoihin lisättäväksi. En siis tehnyt mitään laatuelokuvaa vaan työajan puitteissa laitoin vain pientä ekstraa, koska tunsin että näin täytyy tehdä. Enkä halua tehdä muutenkaan huonoa jälkeä. Kaiken lisäksi musiikkivideoiden sanat tuottivat vähän kylmiä väreitä ja jos sellaisia tulee, niin silloinhan se saattaa vaikuttaa johonkin toiseenkin, ihmiseen esimerkiksi.

Varovasti kysyin opiskelijoilta, että kelpaisko videot vai olisiko vain falskia. Taisi siitä jokin sähköpostiviestikin tulla mutta suurin yllätys oli, kun perjantai-iltapäivänä työhuoneeni oveen koputettiin ja oven takana oli jälleen kerran samat opiskelijat. Hyvä etteivät päälle käyneet. Olin ehkä hieman luotaantyöntävä tai avasin oven varovasti mutta päästin kuitenkin sisälle. Toivat minulle varta vasten viinipullon, joka sopii erityisesti riistan kanssa ja kiittivät hyvin vuolaasti tekemästäni työstä. Vaikka teen vain sen mitä palkan eteen yleensä tehdään. Eli sen hetkisen oman panokseni. Ja sitä paitsi maanantaina pitää vielä viimeistellä työ. Entäs jos se epäonnistuu täysin? Joudunko palauttamaan viinipullon, joka sopii nautittavaksi erityisesti riistan kanssa? Missä vaiheessa tämä muuttuu #metoo:ksi? Ehdinkö kaataa hirven tai pyytää riekon?

Kyllä voi. Maalaisen saada. Erityisen hämilleen. Nöyräksi. Mutta ehkä olen tehnyt jotain oikein. Kiitos vielä kerran AK, JK ja HR.

Helmikuu

Maalainenko elää hiljaiseloa? Siltähän se vaikuttaa. Mutta se on vain hiljaiselon tunne. Taustalla on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan. Enemmän ja vähemmän. Sanoisin jopa keskinkertaisesti. Vähän enemmän eli vähemmän. Huudon aiheita olisi aina mutta siinähän menee ääni. Sen takia ajattelin vain ilostuttaa kanssaihmisiä.

Testailin uutta vakaajaa metsässä. Hyvinhän tuo toimii vaikka lopussa horisontti meni taas vinoon. Täytynee kalibroida uudelleen. Videossa on muuten ääniraitakin. Ja dialogia. Puheet on kyllä onneksi vähemmistössä. Audioraita on taas ihan omaa tuotantoa. Eikä siitä sen enempää. SoundCloud.comissa on alkuperäinen raita.

 

Helmikuu

Kanava

Päätin hiukan muuttaa julkaisemista. Tai siis vähennän videoita ja lisään tuubaa (ei soitinta). Videot löytyy jatkossa ylävalikosta kohdasta KKR Tuotanto. Siellähän niitä on parikin jo. Jos sattuu sitten niin, että jotain on hukassa, niin voihan sitä hakeakin. Tuosta ylläolevasta hakuruudusta. Varsinaiseksi leipätekstiksi koitetaan sitten keksiä mitä eriskummallisimpia juttuja. Ehkä jopa vapun jälkeisestä äijäreissusta. Mene ja tiedä.

Voihan inteno

Vaihteeksi vaahtoan taas aiheesta. Unohdetaan hetkeksi koirat, autot, liikenne, yleinen hömpötys, vaalit ja kaikki muu turha.

Olen kotona maalla pikkuhiljaa rakennellut systeemiä. Tai systeemejä. Joku asiaan vihkiytymätön voisi sanoa, että minulla siellä joku keskustietokone. No voisihan sen näinkin sanoa mutta ei nyt sentäs semmoista. Eilen illalla vaihdoin sitten langattoman tukiaseman pelkkään kytkimeen. Jo noin 10 vuotias Linksys ei sinänsä ollut rikki mutta kun tallennustilaa on noin 10 teratavua verkkolevyillä, ei sen kiinteät verkkoliitännät enää oikein jaksaneet minun videotouhuja. Sellainen 15 gigatavun videotiedoston siirtäminen verkkolevylle talteen vei hyvässäkin tapauksessa puoli tuntia. Sitten kun sitä dataa on muutama tera, niin tulihan siinä vähän hölmö olo odotellessa.

Inteno VG50

Inteno VG50

Kun vuosi sitten vaihdoin kotona nettiliittymän nopeammaksi, sain samalla uuden dsl-boksin liittymän mukana. Uudessa boksissa on itsessään sisäänrakennettu langaton tukiasema, joten ajattelin ottaa sen vihdoin hyötykäyttöön. Käyttämättä se oli jäänyt siksi, että minulla oli siis se Linksys. Uudessa dsl-boksissa on myös gigabitin liitäntä joten jo aikaisemmin mietin, että tuohon olisi kiva laittaa gigainen kytkin perään kiinteässä verkossa olevia laitteita varten. Eilenhän se tämäkin suunnitelma sitten realisoitui.

Poistin Linksysin kombinaatiosta ja pistin pöytäkoneen suoralla piuhalla dsl-purkkiin kiinni. Tätä ennen latasin Dna:n sivulta käyttöohjeet ja sen mukaan aloin säätämään. Hyvin pian ilmeni, että saadakseni purkin antamaan osoitteita kotiverkon kaikille laitteille (tällä hetkellä 11 kpl, joista langattomia 8) piti dsl-boksi muuttaa siltaavasta reitittäväksi. Ohjeissa sanottiinkin selvästi, että lataa reitittäväksi muuttamista varten netistä ohjelma, jolla päivitetään purkki oikeanlaiseen moodiin (herää kysymys, että miksi sitä ei voi olla suoraan asetuksissa…). Lataus onnistui ja ohjeiden mukaan tein myös päivityksen. Ja sitten buutti.

Muutaman minuutin kuluttua boksi oli taas käynnissä ja kirjauduin sen hallintapaneeliin. Muutin asetuksissa langattoman verkon asetukset vastaamaan Linksysin aikaisia asetuksia. Ja kas, puhelin meni verkkoon. Nerokasta. Ihan itsekseen. Ei muuta kuin faceen katsomaan väliaikatietoja. Mutta kas, eipäs mennytkään. Tästä alkoi parituntinen taistelu: Miksi en pääse internettiin?

Onneksi vuosi sitten hankitun nettiliittymän kylkiäisenä tuli 4G-simmi ja siihen oli hommattu se mokkula. Ei muuta kuin mokkula ikkunalle ja surffaamaan vastauksia. Ja nyt Dna, muistakaa tämä: pitäisikö nettikeskusteluista ottaa opikseen? Miksi ihmeessä, kun ihmiset osaavat kuitenkin kysyä ja aina se jotenkin alkaa toimia. Aaargh!

Buuttasin boksia, päivitin flashia (pari kertaa), tein asetusmuutoksia, ihmettelin, höpäjäsin, äksyilin hallitukselle, alkoi väsyttää. Siinä sivussa sisäverkko toimi koko ajan moitteetta ja sain tehtyä kannettavan tietokoneen sisällöstä varmuuskopion verkkolevylle. Että ei se ihan hukkaan mennyt tämä aika. Mutta paremminkin olisi sen voinut viettää. Silmät sikkurassa luin vielä yhtä Dna:n tukisivuston kilometrin mittaista viestikeskustelua ja sieltä se sitten pingahti silmille suurinpiirtein toiseksi viimeisenä:

Jos olet muuttanut modeemin asetuksia siltaavasta reittävään, niin tällöin kannattaa odottaa
yön ylitse.
Modeemi on usein varannut viisi IP-osoitetta käyttöön ja kun asetuksia muutetaan, nämä viisi
IP-osoitetta tulee vapauttaa jotta saat uuden IP-osoitteen käyttöösi. Siltaavassa muodossa 
viisi IP-osoitetta on maksimi.

Sanosinko ma pari sanaa?! EI NÄIN!

Mikä siinä on niin vaikeaa, ettei tämmöistä perustietoa voisi laittaa esimerkiksi siihen flashin päivityksen yhteydessä olevaan ohjeeseen? Ja miten on nykyaikana mahdollista ettei päivityksen yhteydessä esimerkiksi vapauteta kaikkia osoitteita ja heti kun kone buuttaa, haetaan uudet. Ei pitäisi olla vaikeaa.

Aamulla puoli kuudelta lenkille lähtiessä kävin vilkaisemassa dsl-boksia. Kaikki valot paloivat vihreänä.

%d bloggaajaa tykkää tästä: