Kategoria: musiikki

Kylmät väreet

Tuossa edellisessäkin postauksessa kävi jo ilmi, että maalla kulutetaan ääntä eli musiikkia ja vielä maksetaankin siitä. Viime aikoina vielä ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Musiikki on maalaiselle vähän niin kuin aikakone. Sen avulla pääsee helposti pari-kolmekymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Enemmänkin haluttaessa. Mutta myös ihan pikkuriikkisiä hyppäyksiä. Eiliseen, viime viikkoon, viime vuoteen tai jopa tulevaisuuteen. Tietyssä määrin. Tulevaisuus on aina hämärän peitossa.…

Pahat pojat

Olen tainnut joskus mainita, ikään kuin ohimennen, että maalainen on iMies. Tai iMaalainen. Puhelimena iLuuri ja tietämyskoneina saman valmistajan laitteita. Siinä sivussa on sitten tullut hankittua myös laitteisiin palveluita. Pari nyt vain aluksi. Minähän olen perheemme suurkuluttaja, musiikissa. Isossa mittakaavassa tietenkin vain vähäpätöinen harrastelijan puuhastelija, amatööri. Mutta kun taannoin muutama vuosi sitten Steve Jobs lanseerasi AppleMusicin, otin sen välittömästi käyttöön.…

Viime syksynä

Syksy ja alkutalvi oli – sanotaanko sievästi – hektinen. Mutta ehdin minä vähän nautiskellakin. Ottaa omaa aikaa ja käyttää taiteellista vapauttani luovasti. Rajoitetussa ilmatilassa. Naapuri pääsi kuviin, kun minähän en mielelläni mene sellaisiin, pakottomasti. Vain käskystä ja erityisestä pyynnöstä. Silloinkin vastaan hangaten ja junkaamista harrastaen. En vain tahdo. Käskekää vain mutta en! Naapuri oli tuotoksesta kiitollinen. Enkä minäkään täysin pettynyt…

Juokse Dione, juokse

Kävimme naapureiden kanssa vähän rannalla kesäloman viimeisiä hetkiä viettämässä. Tietysti eläintarha oli mukana ja meinasi jäädä sinne. Katsokaas kun yksi on sellainen, että vettä nähdessään (siis sellaista, jossa voi kahlata, ei vesipesuhanaa) menee veteen eikä tule pois. Ja kuten videosta voi huomata, rantaa piisaa. Tällöin syntyy kaksi ongelmaa: Ensinnäkin koiruus pääsee kauaksi ja toiseksi tuulen yläpuolelle mennessään ei kuule kutsuhuutoja…

Matkalla

Kävin hallituksen kanssa keväällä reissussa. Etäällä, hitaasti, nautiskellen. Siinähän kävi niin, että sydän jäi aika pitkäksi aikaa sinne vaikka ruumiillisesti olimme jo täällä kylmässä pohjolassa tovin olleet. Voi kuinka kaipaamme sinne takaisin. Katselin reissusta otettuja kuvia tässä yksi päivä ja sitten yhtäkkiä kuvat muuttuivat ääniksi, äänet melodiaksi, melodia säveleksi. Enkä minä sille mitään voinut.

Derivaatta

Mitenkä se nyt näin pääsi käymään? Yllättäen ja pyytämättä niin kuin se kuuluisa faksi, perheeseemme muutti uusi asukas. Päivittäinen annos rakkautta (Daily Dose of Love). Siihen piti sitten keksiä sopiva kutsumanimi. Deellä. Derivaattadelilahdespacitodesperadodiodidarude. Meidän Dione. Mutta on syysiltoina tehty jotain muutakin. Eikä se välttämättä hivele korvia. Hahhahhaa. Äpöstyksiä.

%d bloggaajaa tykkää tästä: