Kategoria: aika

Pieni, pieni ihminen

Tässä yksi ilta selaillessani internetin keskusaukiota, eli Youtubea, löysin lähes ihmeellisen videon. Tiesin kyllä kyseisen videon olemassaolosta jo ennen löytöä, koska osasin tietyillä hakusanoilla sitä etsiä. Tuubissa on itse asiassa aiheesta paljonkin videoita. Ne ovat hyvin mieltä avartavia ja ajatuksia herättäviä. Suorastaan nyrjäyttää aivon hieman vinksalleen, kun oikein aattelemalla aattelee. Ja samalla katselee. Sitä luulee olevansa joku. Tärkeäkin, mukamas. Itse…

Kylmät väreet

Tuossa edellisessäkin postauksessa kävi jo ilmi, että maalla kulutetaan ääntä eli musiikkia ja vielä maksetaankin siitä. Viime aikoina vielä ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Musiikki on maalaiselle vähän niin kuin aikakone. Sen avulla pääsee helposti pari-kolmekymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Enemmänkin haluttaessa. Mutta myös ihan pikkuriikkisiä hyppäyksiä. Eiliseen, viime viikkoon, viime vuoteen tai jopa tulevaisuuteen. Tietyssä määrin. Tulevaisuus on aina hämärän peitossa.…

Viime syksynä

Syksy ja alkutalvi oli – sanotaanko sievästi – hektinen. Mutta ehdin minä vähän nautiskellakin. Ottaa omaa aikaa ja käyttää taiteellista vapauttani luovasti. Rajoitetussa ilmatilassa. Naapuri pääsi kuviin, kun minähän en mielelläni mene sellaisiin, pakottomasti. Vain käskystä ja erityisestä pyynnöstä. Silloinkin vastaan hangaten ja junkaamista harrastaen. En vain tahdo. Käskekää vain mutta en! Naapuri oli tuotoksesta kiitollinen. Enkä minäkään täysin pettynyt…

Synttärit

Vuosi vai kymmenen?

Olen taas vuoden vanhempi. Voisi luulla, että kymmenenkin vuotta, vanhempi. Tai nuorempi. Olo on välillä molempia, melkein yhtäaikaa. Haipakkaa ja mahdotonta menoa välillä. Rauhoittuuko se, jää nähtäväksi. Tuntuu siis välillä siltä, että olen kohta kuusikymppinen ja toisaalta taas vajaa nelikymppinen (fingerporilaisittain saa ajatella myös). Meneehän siinä pieni maalainen sekaisin vähemmästäkin. Mikä neuvoksi? Vuosikymmeneltä toiselle. Tai tietysti jos tarkkoja ollaan, niin…

Elämäni naiset

Jossain vaiheessa miehet aina vähän herkistyy ja alkaa päästellä hämmästyttäviä lausahduksia päästänsä. Ikään kuin alkavat syvälliseksi. No, siitähän naiset tykkää. Luulen. Ainakin jotkut. Kun mies tulee tiettyyn ikään, niin hänelle tulee melkein järki ja ajatus päähän. Niin tuli maalaisellekin. Tuolle hiljaiselle jörrikälle, joka ei ajattele mitä sanoo, vaan sanoo mitä ajettelee. Elämässäni on naisia (sori äijät, teistä kerrotaan joskus toiste),…

Arpa on heitetty

Kuuluisia sanoja, otsikossa. Wikipedia tietää kertoa, että olisi Caesarin sanomia ne. Tietämyksen mukaan sanat olisi lausuttu kreikaksi mutta sittemmin latinistettu. Olisiko se sitten hienompi lause kreikaksi? Ainakin se olisi ei-tunnetumpi. Ehkä. Mistä näitä tietää. Osaatko kertoa asiayhteyden seuraaviin lauseisiin tai niiden osiin? (Ilman Googlea) Tämä on pieni askel ihmiselle Purkakaa tämä muuri Turhuus, kaikki on turhuutta Elämä on kuin suklaarasia…

Hullu miäs

Kautta rantain eli suoraan päin näköä mulle sanottiin, että miksi olet niin hiljaa? Hiljaa täällä netissä, plokissa. Tästä suivaantuneena päätin sitten tämänkin julistaa kaikelle kansalle. Ei tuu mittää.  Maalaisen elämässä on lienee tylsyys, kun ei mitään mukamas tapahdu. Voisi sanoa, että turtuneisuus. Aloitetaanpa.  Kesä tuli, oli ja meni. Huskuttelin, matkustelin ja öllötin. Olin hybridinä eli latasin akkuja vaikka tosiasiallisesti kuljen…

%d bloggaajaa tykkää tästä: