Pahat pojat

Olen tainnut joskus mainita, ikään kuin ohimennen, että maalainen on iMies. Tai iMaalainen. Puhelimena iLuuri ja tietämyskoneina saman valmistajan laitteita. Siinä sivussa on sitten tullut hankittua myös laitteisiin palveluita. Pari nyt vain aluksi. Minähän olen perheemme suurkuluttaja, musiikissa. Isossa mittakaavassa tietenkin vain vähäpätöinen harrastelijan puuhastelija, amatööri. Mutta kun taannoin muutama vuosi sitten Steve Jobs lanseerasi AppleMusicin, otin sen välittömästi käyttöön. Olin näet tutustunut musiikin striimauspalveluihin jo aikaisemmin Spotifyn avulla (se ilmaisversio) ja totesin, että tämä on mun juttu.

AppleMusic-palvelussa sanotaan olevan 60 miljoonaa kappaletta. Äkkinäisellä laskutoimituksella menisi hetken aikaa, kun kuuntelisi kaikki – vasemmasta laidasta alkaen. Keskimääräisellä kolmen minuutin kappalepituudella siihen menisi vain reilut 340 vuotta. Ei pal mittää. Jonain päivänä vielä aloitan… Palveluhan on tietysti maksullinen mutta vain kympin kuussa – eikä mitään maassa. Se on tarjontaan nähden varsin kohtuullinen hinta. Olen kuitenkin ystäväni neuvosta ottanut vaarin ja alkanut maksimoida saamani hyödyn maksamaani hintaan nähden. Koitan siis vähintään kerran kuussa (enkä edelleenkään koskaan maassa) kuunnella kokonaisen levyn, tai tässä tapauksessa striimatun albumin, jota en ole koskaan aikaisemmin kuunnellut. Siis suomeksi sanottuna uuden – tai maalaiselle uuden – levyn. Levytyshän voi toki olla vanhakin. Ja valitettavan usein maalaisen kohdalla käy juuri niin.

Kuunteluhistorian perusteella ohjelma ehdottelee maalaiselle sitten kaikkea jännää. Vähemmän jännääkin, suorastaan pelottavan puistattavaa joskus. Ja kun erehtyy näitä suosituksia sitten kuuntelemaan, niin timcook (AppleMusic) ehdottelee lisää ”suosituksia”. Ja kierre on valmis. Mutta ei tässä vielä kaikki.

Minulla on muutama harva tosiystävä. Tosiystävyyden tunnistaa siitä, että heidän kanssaan voi puhua mistä vaan, koska vaan ja voi heittää ystävällismielistä herjaa, eikä kaveri tai ystävä ole tästä kuin iloinen. Siis puolin ja toisin voi vähän ns. annatella mutta siis ystävänä ja ystävällismielisesti. Niin että ystävä tykkää siitä ja minäkin tykkään. Kun vähän ”ojennetaan”. Sitä melkein odottaakin aina välillä. Tälläisen tosiystävyyden pieniin nyansseihin kuuluu myös se, että kaverille suositellaan mitä erikoisempia asioita. Tosissaan mutta tietäen että se voi parhaimmassa (pahimmassa) jopa toteuttaa suositeltavan asian. Niin maalaisellekin kävi tänään. Jälleen kerran.

Sain ihan ohimennen vinkin tai minulle suorastaan päin näköä se sanottiin, että kuuntelepa BBB:tä. Tai ei oikeastaan sanottu. Mutta annettiin ymmärtää. Että kuuntele, koska hänkin kuuntelee. Avataanpa nykynuorisolle ja varttuneemmalle väelle BBB = Bad Boys Blue. Ja jätän sitten kotitehtäväksi kauhistua, järkyttyä, innostua ja masentua tai vaihtoehtoisesti kuunnella tuotannosta ainakin puolet. Niin kuin maalainen teki. Ja voin kuvitella, mitä timcook (AppleMusic) mulle huomenna ehdottelee. Se ei saata olla poikain kuunneltavaa juuri ollenkaan. Vastapainoksi olen kuunnellut Hans Zimmeriä suurella volyymilla. Monta kertaa.