Pieni, pieni ihminen

Tässä yksi ilta selaillessani internetin keskusaukiota, eli Youtubea, löysin lähes ihmeellisen videon. Tiesin kyllä kyseisen videon olemassaolosta jo ennen löytöä, koska osasin tietyillä hakusanoilla sitä etsiä. Tuubissa on itse asiassa aiheesta paljonkin videoita. Ne ovat hyvin mieltä avartavia ja ajatuksia herättäviä. Suorastaan nyrjäyttää aivon hieman vinksalleen, kun oikein aattelemalla aattelee. Ja samalla katselee.

Sitä luulee olevansa joku. Tärkeäkin, mukamas. Itse kukin. Jotkut luulevat olevansa tärkeitä ja merkityksillisiä. Ehkä itselleen, omissa vajavaisissa mielissään. Ja sitten toiset kertoo toisille ’tärkeille’ kuinka erikoisen ihmeellisiä he ovat ja ilman heitä tämä maailma possahtaa justiinsa kaaokseen. Eikä kukaan pärjää ilman heitä. Ei mitenkään. Ovat siis maailmankuuluja (ilman, että tarvitsee ilmoittaa olevan maailmankuulu. Joka sivumennen sanoen on hieman koomista. Koska jos joku on maailmankuulu, niin miksi se pitäisi erikseen mainita? Maailmankuulu Trump, maailmankuulu Idi Amin). Niin, sitä mun piti sanoa, että pieni on ihminen. Ja aina pienemmäksi, mitättömämmäksi ja melkein turhaksi itsensä saattaa tuntea. Kun on katsonut videon. Ajatuksen kanssa.

Mutta älä silti vaivu epätoivoon.

Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.