Salainen kala

Jouduinhan minä töissä, työmaalla, valtavan työlään operaationkin tekemään. Meinasi aiheuttaa suurta ahdistusta ja rytmihäiriöitä (niitä nyt on muutenkin). Meille tupsahtaa aina silloin tällöin sähköpostia, jossa ei niin ystävällisesti ilmoitetaan, että salasanasi vanhentuu seitsemän päivän kuluttua. Tai sanottiinhan siinä sentään ”tunnuksesi ’qwerty’ salasana vanhenee 7 päivän kuluttua. Ole hyva ja vaihda salasanasi.”

Ole hyvä. Oltiin sitten niin hyviä, että taistelin kolme päivää vaihtoa vastaan. Miksikö? No kun hyvän ja mukavan salasanan keksiminen ei ole niin helppoa kuin voisi luulla. Kyseistä salasanaa käytetään seuraava vuosi. Toki vainoharhaisimmat vaihtaa sen kerran viikossa tai useammin mutta minä en! Ei hyvää päivää, operaatio otti aikaa ihan riittävästi. Ensinnäkin uuden salasanan keksiminen. Ei ole keksimistä se. Se on työtä. Käytän kyllä muistisääntöjä mutta kun salasanassa on minimipituus, isojen ja pienien kirjaimien pakko sekä numeraalien pakollisuus, niin solmuhan siitä helposti tulee.

Tässäkin kohtaa tuli auttavaksi kädeksi ystävät, rakkaat. Heiltä saa mukavasti imuroitua vinkkejä ja ideoita maalaisen vaikeisiin päätöksiin. Sittenhän se ei enää ollut vaikeaa. Ainoastaan työlästä, kun sama tunnus-salasana-pari piti syöttää useampaan paikkaan. Useassa eri laitteessa. Opinpahan salasana ulkoa melko helposti. Eikä sitä kukaan keksi. Vaikka voin minä sen tässä kertoakin. Maanalaista vanhaa musiikkia. Hahhahahaa.

Paljon helpompaa olisi, jos kaikilla olisi sama salasana jota kukaan ei voi vaihtaa. Miettisipä tarkoin kukin tykönänsä tuotoksiensa julkisuusarvoa. Maalaisella ei olisi sitä ongelmaa, koska kaikki on semanttisesti salattua.